DANIEL
saaman lahjoja, antimia ja suuren kunnian minulta: sen tähden sanokaat
minulle uni ja sen selitys.
7. He vastasivat jälleen ja sanoivat: kuningas sanokaan palvelioillensa
unen, me tahdomme sen selittää.
8. Kuningas vastasi ja sanoi: totisesti minä ymmärrän, että te aikaa
kulutatte, koska te näette minun sen unohtaneeksi.
9. Mutta jollette minulle unta sano, niin tuomio käy teidän ylitsenne, että
te olette aikoneet minun edessäni puhua vääryyttä, siihen asti että aika
kuluis: sen tähden sanokaat minulle uni, niin minä ymmärrän, että te
myös selityksen osaatte.
10. Niin vastasivat Kaldealaiset kuninkaan edessä ja sanoivat: ei yhtään
ihmistä ole maan päällä, joka sanoa taitaa, mitä kuningas anoo; niin ei
ole myös yhtään kuningasta, kuinka suuri ja voimallinen hän olis, joka
senkaltaista tähtientutkialta, viisaalta eli Kaldealaiselta vaatii.
11. Sillä se, jota kuningas anoo, on ylen korkia, ja ei yksikään ole, joka
sen kuninkaalle sanoa taitaa, paitsi jumalia, jotka ihmisten seassa ei
asu.
12. Silloin vihastui kuningas sangen suuresti, ja käski kaikki viisaat
Babelissa tapettaa.
13. Ja tuomio annettiin, että viisaat tapettaman piti; ja Danielia hänen
kumppaniensa kanssa myös etsittiin tapettaviksi.
II. 14. Silloin saatti Daniel toisen neuvon ja käskyn Ariokille, kuninkaan
ylimmäiselle päämiehelle, joka meni ulos tappamaan viisaita Babelissa.
15. Ja hän vastasi ja sanoi kuninkaan käskyläiselle Ariokille: miksi niin
ankara tuomio on käynyt ulos kuninkaalta? Ja Ariok antoi Danielin tietää
sen asian.
16. Niin meni Daniel ylös ja rukoili kuningasta, että hän antais hänelle
aikaa, sanoaksensa kuninkaalle selitystä.
17. Ja Daniel meni kotia ja ilmoitti sen kumppaneillensa Hananialle,
Misaelille ja Asarialle,
18. Että he taivaan Jumalalta armoa rukoilisivat sen salaisen asian
