JESAIA
kuin saastaisuuden, ja niille sanoman: mene ulos.
23. Silloin hän antaa sateen siemenelles, jonka pellolles kylvänyt olet, ja
leipää pellon tulosta ylen runsaasti; ja karjas kaitaan avaralla kedolla.
24. Härjät ja varsat, jotka peltos kyntävät, syövät sekoitettuja ohria,
jotka viskimellä ja pohtimella ovat pohditut.
25. Ja kaikkein suurten vuorten päällä, ja kaikkein suurten kukkulain
päällä pitää eroitetut virrat käymän, suuren surmaamisen aikana, ja kuin
tornit kaatuvat.
26. Ja kuun valo on oleva kuin auringon paiste ja auringon paiste on
oleva seitsemän kertaa kirkkaampi kuin seitsemän päivän kirkkaus; kuin
Herra sitoo kansansa haavat, ja sen loukkaamat parantaa.
27. Katso, Herran nimi tulee kaukaa, hänen vihansa polttaa ja on sangen
raskas; hänen huulensa ovat hirmuisuutta täynnä, ja hänen kielensä on
niin kuin kuluttava tuli.
28. Ja hänen henkensä niin kuin tulvaava virta, joka hamaan kurkkuun
asti ulottuu*, hajoittamaan pakanoita, siihen asti että he tyhjäksi tulevat,
ja ajamaan kansaa sinne ja tänne, suitsilla heidän suussansa.
Jes.8:8. Ja käypi Juudan lävitse, tulvaa ja nousee, siihen asti kuin se
ulottuu kaulaan asti; ja levittää siipensä, niin että ne täyttävät sinun
maas, o Immanuel, niin leviä kuin se on.
29. Silloin pitää teidän veisaaman niinkuin juhlayönä, ja sydämestänne
riemuitseman niin kuin huiluilla käytäisiin Herran vuorelle*, Israelin
turvan tykö.
Ps.42:5. Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni
itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin
heidän kanssansa Jumalan huoneesen: ihastuksella ja kiitoksella joukon
seassa, jotka juhlaa pitävät.
30. Ja Herra kuuluttaa kunniallisen äänensä, että hänen kokotettu
käsivartensa nähtäisiin, vihaisella haastamisella, ja kuluttavaisen tulen
