JESAIA
I. Voi luopuvaisia lapsia! sanoo Herra: jotka ilman minua neuvoa pitävät,
ja ilman minun henkeäni varjelusta etsivät, kokoovat syntiä synnin
päälle;
2. Jotka menevät alas Egyptiin, ja ei kysy minun suutani, varustaaksensa
itsiänsä Pharaon voimalla, ja varjellaksensa itsensä Egyptin varjolla.
Jer.37:7. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: näin sanokaat Juudan
kuninkaalle, joka teidät on minun tyköni lähettänyt kysymään minulta:
katso, Pharaon joukko, joka teidän avuksenne on lähtenyt, pitää jälleen
menemän kotiansa Egyptiin.
Hes.17:15. Mutta se luopui hänestä, ja lähetti käskyläisensä Egyptiin*,
että hänelle piti lähetettämän hevosia ja paljon väkeä; pitäiskö se
menestymän hänelle? taikka pitäiskö hänen hyvin siitä pääsemän, joka
senkaltaista tekee? ja se kuin liiton särkee, pitäiskö sen pääsemän?
3. Ja Pharaon väkevyys pitää oleman teille häpiäksi, ja Egyptin varjon
turva häväistykseksi.
4. Sillä heidän pääruhtinaansa ovat olleet Zoanissa; ja heidän
sanansaattajansa ovat tulleet Hanekseen.
5. Mutta heidän pitää kaikkein kuitenkin häpiään tuleman, sen kansan
tähden, joka ei heille hyväksi eli avuksi olla taida, eikä muutoin
hyödytykseksi, vaan ainoasti häpiäksi ja myös pilkaksi.
Jer.2:36. Miksis niin horjahtelet ja menet sinne ja tänne? Mutta sinun
pitää Egyptiltä häpiän saaman, niin kuin sinä Assyrialtakin häpiän sait.
6. Tämä on niiden petoin kuorma, jotka etelään päin ovat, kussa vanha
ja nuori jalopeura on, tuliset kyykärmeet ja lentäväiset kärmeet murheen
ja ahdistuksen maassa. He vievät riistansa varsoilla, ja tavaransa
kamelein selässä sille kansalle, joka ei heille ensinkään hyödytykseksi
olla taida.
7. Sillä ei Egypti mitään ole, ja hänen apunsa on turha, sen tähden minä
saarnaan siitä näin: alallansa olla on paras.
