PSALTTARIT
146. Psalmi.
I. Jumalaa tulee alati kiittää. II. Ei pidä uskallettaman ihmisiin, vaan
Jumalaan; sillä hän on voimallinen ja ijankaikkinen auttaja.
1. Halleluja!
I. Kiitä Herraa, minun sieluni.
2. Minä kiitän Herraa niin kauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen
veisaan, niin kauvan kuin minä täällä olen.
I. Ps.34:2. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun
suussani.
Ps.104:33. Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun
Jumalaani niin kauvan kuin minä olen.
Ps.145:2. Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina
ja ijankaikkisesti.
II. 3. Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat*, ei he voi mitään
auttaa.
II. Ps.62:10. Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös
puuttuvat: he painavat vähemmän kuin ei mitään*, niin monta kuin heitä
on.
Ps.118:8. Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa ihmisiin.
Ps.118:9. Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa päämiehiin.
II. Jer.17:5. Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa
ihmiseen, ja panee lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu
pois Herrasta.
4. Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla
jälleen*: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.
1 Mos.3:19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää*, siihen asti
kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa,
