PSALTTARIT
anteeksi anoo, II. Rukoilee virvoitusta ja pelastusta tuskassa.
1. Davidin Psalmi.
I. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes
tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden,
2. Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa
sinun edessäs.
2 Mos.34:7. Joka pitää laupiuden tuhanteen polveen, ja ottaa pois
vääryyden, ylitsekäymisen ja synnin: jonka edessä ei yksikään ole
viatoin, joka etsii isäin vääryyden lasten ja lastenlasten päälle, hamaan
kolmanteen ja neljänteen polveen.
Job.9:2. Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas
olla Jumalan edessä.
Job.9:3. Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata
häntä yhtä tuhanteen.
Ps.130:3. Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?
Rom.3:4. Pois se! vaan paremmin, olkoon Jumala totinen*, vaan jokainen
ihminen valehtelia+, niin kuin kirjoitettu on: ettäs olisit oikia sanoissas ja
voittaisit, kuin sinä tuomitaan§.
3. Sillä vihollinen* vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki
maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niin kuin kuolleet
maailmassa.
I. 2 Sam.17:1. Ja Ahitophel sanoi Absalomille: minä valitsen nyt
kaksitoistakymmentä tuhatta miestä ja nousen tänä yönä ajamaan
Davidia takaa.
4. Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu.
5. Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja
tutkistelen sinun kättes töitä.
Ps.77:6. Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
