TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
22. Vaan jokaisen vaimon pitää anoman kylänsä vaimolta, ja
huonekuntalaiseltansa hopia ja kultaastiat ja vaatteet, ja paneman ne
teidän poikainne ja tytärtenne päälle, ja paljastaman Egyptiläiset.
4. Luku.
I. Moses estelee taas itsiänsä, vaan Jumala varustaa hänen ihmeillä. II.
Vetää vielä edes kielensä hitauden: Jumala vihastuu ja lupaa Aaronin
hänelle puhujaksi. III. Moses lähtee matkaan, jolla tiellä Zipora
ympärileikkaa poikansa. IV. Aaron tulee Mosesta vastaan ja he menevät
Israelin lasten tykö.
I. Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole kuuliaiset
minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole Herra näkynyt sinulle.
2. Herra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva.
3. Ja hän sanoi: heitä se maahan, ja hän heitti sen maahan, ja se
muuttui kärmeeksi. Ja Moses pakeni häntä.
4. Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen
pyrstöönsä. Niin hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui
sauvaksi hänen kädessänsä.
5. Sen tähden pitää heidän uskoman, että Herra on näkynyt sinulle,
heidän isäinsä Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin
Jumala.
6. Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen
poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli
spitalinen niin kuin lumi.
7. Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen
poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niin kuin
muukin hänen ihonsa.
8. Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun
äänelles yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen
