JOBIN KIRJA
sanoilla tahtovat todistaa, että Jumala on vanhurskas, niin ettei hän
vaivaa ketään hyvää; vaan jos hän häntä vaivaa, niin hän on osannut
syntiä tehdä: ja niin heillä on maailmallinen ja inhimillinen ajatus
Jumalasta ja hänen vanhurskaudestansa, kuin hän olis niin kuin ihmiset
ovat, ja hänen oikeutensa, kuin maailman oikeus on. Ehkä Job myös,
niin kuin se joka kuoleman hädässä on, inhimillisestä heikkoudesta ylen
paljon Jumalaa vastaa puhuu, ja tuskassansa harhailee, ja kuitenkin
lujana pysyy, ettei hän senkaltaista tuskaa ole ansainnut enempi kuin
muutkaan, niin kuin se myös tosikin on. Mutta viimeiseltä tuomitsee
Jumala, että mitä Job Jumalaa vastaan puhui tuskassansa, sen oli hän
väärin puhunut; kuitenkin mitä hän ystäviänsä vastaa oli puhunut
viattomuudestansa ennen kuin hän vaivattiin, sen oli hän oikein puhunut.
Ja niin tämä kirja viimein tämän asian päättää, että ainoa Jumala on
hurskas, ja kuitenkin ihminen taitaa olla hurskas muiden suhteen
Jumalankin edessä. Mutta tämä on meille lohdutukseksi kirjoitettu, että
Jumala sallii suuretkin pyhänsä horjahtua, erinomaisesti
vastoinkäymisessä. Sillä ennen kuin Job tuli kuoleman ahdistukseen,
kiittää hän Jumalaa, kuin hänen kalunsa tuli pois ja lapsensa kuolivat.
Mutta kuin kuolema ahdisti häntä ja Jumala eroitti itsensä, antoivat
hänen sanasa kyllä tietää, mikä ihmisen ajatus on (ehkä kuinka pyhä
hän olis) Jumalaa vastaan, nimittäin, että hän luulee, ettei Jumala ole
Jumala, vaan pikemmin ankara tuomari ja vihainen tyranni, joka
väkivaltaa tekee, ja ei pidä lukua kenenkään hyvästä elämästä. Tämä on
suurin kappale tässä kirjassa. Sen ymmärtävät ainoastaan ne joita
kiusataan ja jotka tuntevat, mikä on kärsiä Jumalan vihaa ja tuomiota
kussa hänen armonsa peitetty on.
1. Luku.
I. Kirjoitetaan Jobin jumalisuus, lapset, äveriäisyys ja uhraaminen
lastensa erehdyksen sovittamiseksi. II. Saatana kantelee Jobin
