ESTERIN KIRJA
sanonut. Niin kuningas ja Haman tulivat pitoihin, jotka Ester oli
valmistanut.
2. Sanoi kuningas taas toisena päivänä Esterille, sittekuin hän oli viinaa
juonut: mitäs rukoilet, kuningatar Ester, sinulles annettaa, ja mitäs anot?
ehkä se olis puoli kuninkaan valtakuntaa, se pitää tapahtuman.
3. Kuningatar Ester vastasi ja sanoi: o kuningas, jos minä olen löytänyt
armon sinun edessäs ja jos kuninkaalle kelpaa, niin suokoon minulle
henkeni minun rukoukseni tähden, ja kansani minun anomiseni tähden!
4. Sillä me olemme myydyt, minä ja minun kansani, teloitettaviksi,
surmattaviksi ja hukutettaviksi. Ja jos me olisimme myydyt orjiksi ja
piioiksi, niin minä olisin vaiti, eikä vihamies sittekään palkitsisi
kuninkaalle sitä vahinkoa.
II. 5. Kuningas Ahasverus puhui ja sanoi kuningatar Esterille: kuka se on,
eli kussa se on, joka tohtii senkaltaista ajatella tehdäksensä?
6. Ester sanoi: se vihamies ja vainooja on tämä paha Haman; ja Haman
peljästyi kuninkaan ja kuningattaren edessä.
7. Ja kuningas nousi vieraspidosta ja viinan tyköä vihoissansa ja meni
salin yrttitarhaan; ja Haman nousi ja rukoili kuningatarta henkensä
edestä; sillä hän näki hänellensä olevan valmistetun onnettomuuden
kuninkaalta.
8. Ja kuin kuningas tuli jälleen salin yrttitarhasta siihen huoneesen, jossa
he olivat viinaa juoneet, nojasi Haman sille vuoteelle, jolla Ester istui.
Niin sanoi kuningas: tahtooko hän kuningattarelle tehdä myös väkivaltaa
minun läsnä ollessani huoneessa? Kuin se sana tuli kuninkaan suusta
ulos, peittivät he Hamanin kasvot.
9. Ja Harbona, kuninkaan kamaripalvelioista, sanoi kuninkaalle: katso,
Hamanin kartanolla seisoo puu viisikymmentä kyynärää korkea, jonka
hän teki Mordekaita varten, joka hyvää puhui kuninkaan edestä. Niin
sanoi kuningas: hirtettäkään hän siihen.
10. Niin he hirttivät Hamanin siihen puuhun, jonka hän teki Mordekaita
