ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
II. 8. Ja Israel näki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nämät ovat?
9. Ja Joseph vastasi isäänsä: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on
minulle täällä antanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tyköni
siunatakseni heitä.
10. Sillä Israelin silmät olivat pimiät vanhuudesta, eikä taitanut hyvin
nähdä. Ja hän vei heidät hänen tykönsä. Ja hän antoi suuta heidän, ja
otti heitä syliinsä.
11. Ja Israel sanoi Josephille: en minä ajatellut nähdä sinun kasvojas, ja
katso, Jumala on antanut minun myös nähdä sinun siemenes.
12. Ja Joseph otti heidät pois hänen sylistänsä, ja kumarsi itsiänsä
maahan hänen kasvoinsa eteen.
13. Niin Joseph otti heidät molemmat, Ephraimin oikiaan käteensä, jonka
hän asetti Israelin vasemmalle kädelle, ja Manassen vasempaan
käteensä, Israelin oikialle kädelle, ja vei heidät hänen tykönsä.
14. Niin Israel ojensi oikian kätensä, ja laski Ephraimin pään päälle, joka
oli nuorempi, mutta vasemman kätensä Manassen pään päälle, ja muutti
tiettävästi kätensä; sillä Manasse oli esikoinen.
Hebr.11:21. Uskon kautta siunasi Jakob kuollessansa molemmat
Josephin pojat, rukoili ja nojasi sauvansa pään päälle+.
15. Ja hän siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edessä
minun isäni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat*, Jumala, joka minun
kainnut on minun elinaikanani tähän päivään asti,
I.1. Mos.17:1. Koska Abram oli yhdeksänkymmenen ja yhdeksän
ajastaikainen, näkyi Herra Abramille ja sanoi hänelle: Minä olen Jumala
kaikkivaltias: vaella minun edessäni, ja ole vakaa.
16. Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta*, siunatkoon näitä
nuorukaisia, että he nimitettäisiin minun ja minun isäini, Abrahamin ja
Isaakin nimellä, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan päällä+.
1. Mos.32:29. Ja Jakob kysyi häneltä, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes*.
