TOINEN KUNINGASTEN KIRJA
17. Ja Elisa rukoili ja sanoi: Herra, avaa nyt hänen silmänsä, että hän
näkis! Niin avasi Herra palvelian silmät, että hän näki, ja katso, vuori oli
täynnä tulisia hevosia ja vaunuja*, Elisan ympärillä+.
1 Mos.32:2. Ja koska hän näki heidät, sanoi hän: Nämät ovat Jumalan
sotajoukko. Ja hän kutsui sen paikan Mahanaim.
2 Kun. K.2:11. Ja tapahtui kuin he ynnä kävivät ja puhuivat keskenänsä,
katso, niin tulivat tuliset vaunut tulisten hevosten kanssa ja eroittivat
heidät toinen toisestansa. Ja Elia meni ylös tuulispäässä taivaasen.
II. Ps.34:8. Herran enkeli piirittää* niitä, jotka häntä pelkäävät, ja
pelastaa heitä.
IV. 18. Ja kuin he tulivat alas hänen tykönsä, rukoili Elisa Herraa ja
sanoi: lyö tätä kansaa sokeudella*! Ja hän löi heidät sokeudella Elisan
sanan jälkeen.
1 Mos.19:11. Ja miehet, kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he
sokeudella, pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etseissänsä.
19. Ja Elisa sanoi heille: ei tämä ole se tie ja se kaupunki: seuratkaat
minua, minä vien teidät sen miehen tykö, jota etsitte; ja hän vei heidät
Samariaan.
20. Kuin he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: Herra, avaa näiden silmät,
että he näkisivät! Ja Herra avasi heidän silmänsä, että he näkivät, ja
katso, niin he olivat keskellä Samariaa.
21. Ja kuin Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: isäni, lyönkö
minä heitä?
22. Ja hän sanoi: älä lyö! Pitääkö sinun lyömän niitä, jotka sinä vangiksi
saat miekallas ja joutsellas? Anna heille leipää ja vettä, että he söisivät
ja joisivat, ja anna heidän mennä Herransa tykö.
23. Niin valmistettiin heille suuri pito. Ja kuin he olivat syöneet ja
juoneet, laski hän heidät menemään, ja he menivät herransa tykö. Ja ei
Syriasta enää sotaparvia tullut Israelin maalle.
