TOINEN SAMUELIN KIRJA
45. Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat
minua.
46. Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47. Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon
Jumala, minun autuuteni kallio!
48. Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49. Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka
karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50. Sen tähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun
nimelles kiitoksen veisaan.
Rom.15:9. Mutta että pakanat laupiuden edestä Jumalaa kiittäisivät*, niin
kuin kirjoitettu on: sen tähden kiitän minä sinua pakanain seassa ja
veisaan sinun nimelles+.
51. Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden
voidellullensa, Davidille ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
23. Luku.
I. Davidin viimeiset ennustussanat. II. Luetellaan Davidin sankarit ja
monikahtain erinomaiset sankarilliset työt.
I. Ja nämät ovat Davidin viimeiset sanat (a). David, Isain poika, sanoi, se
mies sanoi, joka korotettu on, Jakobin Jumalan voideltu, ja suloinen
Israelin psalmein veisaaja: (a) nimittäin, ennustussanoista.
2. Herran Henki on puhunut minun kauttani, ja hänen sanansa on
tapahtunut minun kieleni kautta.
3. Israelin Jumala on sanonut minulle, Israelin turva on minulle puhunut,
ihmisten hallitsiasta, vanhurskaasta, joka hallitsee Jumalan pelvossa.
Jes.11:2. Jonka päällä Herran Henki lepää, viisauden ja ymmärryksen
henki, neuvon ja väkevyyden henki, taidon ja Herran pelvon henki.
