ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
26. Luku.
I. Saul tavoitellessansa Davidia nukkuu syvästi miehinensä Hakilassa.
David tulee hänen tykönsä, ei salli häntä vahingoittaa, vaan ottaa
keihään ja maljan merkiksi. II. David soimaa Saulin palveliain
suruttomuutta ja nuhtelee Saulia. III. Saul tunnustaa taas vikansa, saa
aseensa jälleen ja erkanee Davidista.
I. Ja Siphiläiset tulivat Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole
lymyssä Hakilan kukkulalla korven kohdalla?
III. 1 Sam.23:19. Mutta Siphiläiset menivät ylös Saulin tykö Gibeaan ja
sanoivat: eikö David ole kätketty meidän tykönämme linnoissa metsässä,
Hakilan kukkulalla, liki korpea oikialla puolella?
Ps.54:2. Kuin Siphiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: David on lymyttänyt
itsensä meidän tykönämme.
2. Niin nousi Saul ja meni Siphin korpeen, ja hänen kanssansa
kolmetuhatta valittua miestä Israelista, etsimään Davidia Siphin korvesta.
3. Ja Saul sioitti itsensä Hakilan kukkulalle korven kohdalle tien viereen,
mutta David pysyi korvessa ja näki Saulin tulevan perässänsä korpeen.
4. Niin David lähetti vakoojat ja ymmärsi Saulin totisesti tulleen.
5. Ja David nousi ja tuli siihen paikkaan, johonka Saul itsensä sioittanut
oli; ja David näki paikan, kussa Saul ja hänen sotapäämiehensä Abner
Neerin poika oli; sillä Saul makasi vaunuin piirissä, ja sotaväki sioitettuna
hänen ympärillänsä.
6. Silloin vastasi David ja sanoi Ahimelekille, Hetiläiselle*, ja Abisaille
ZeruJan pojalle Joabin veljelle+: kuka menee minun kanssani Saulin tykö
leiriin? Abisai sanoi: minä menen kanssas.
1. Mos.10:15. Mutta Kanaan siitti esikoisensa Sidonin ja Hetin.
1 Aika K.2:16. Ja heidän sisarensa olivat Seruja ja Abigail. Serujan
lapset: Abisai*, Joab ja Asael, ne kolme.
