ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
13. Niin sanoi David miehillensä: vyöttäkään kukin miekkansa vyöllensä.
Niin vyötti jokainen miekkansa vyöllensä, ja David vyötti myös miekkansa
vyöllensä; ja läksi Davidin kanssa liki neljäsataa miestä, mutta
kaksisataa jäi kaluin tykö.
14. III. Mutta yksi palvelioista ilmoitti Abigailille, Nabalin emännälle,
sanoen: katso, David on lähettänyt sanansaattajat korvesta siunaamaan
isäntäämme, mutta hän tiuskui heitä.
15. Ja ne miehet olivat meille aivan hyvät ja ei meitä pahoin puhutelleet,
ja ei meiltä mitään puuttunut niin kauvan kuin me vaelsimme heidän
tykönänsä kedolla ollessamme.
16. Mutta he ovat olleet meidän turvamme yötä ja päivää, niin kauvan
kuin me kaitsimme lampaitamme heidän tykönänsä.
17. Niin ajattele nyt ja katso mitäs teet; sillä pahuutta on totisesti
tarjona meidän isännällemme ja kaikelle hänen huoneellensa, vaan hän
on tyly mies, jota ei yksikään tohdi puhutella.
18. Niin Abigail kiiruhti ja otti kaksisataa leipää, ja kaksi leiliä viinaa, ja
viisi keitettyä lammasta, ja viisi vakkaista tuletettuja jauhoja, ja sata
rusinarypälettä, ja kaksisataa rypälettä fikunia, ja pani aasein päälle,
19. Ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, katso, minä tulen
perässänne. Ja ei hän miehellensä Nabalille sitä ilmoittanut.
20. Ja kuin hän ajoi aasilla ja tuli vuoren varjoon, katso, David ja hänen
väkensä tulivat vuorilta alas häntä vastaan; ja hän kohtasi heitä.
21. Mutta David oli sanonut: minä olen turhaan tallella pitänyt kaikki,
mitä hänellä oli korvessa, ja ei ole mitään puuttunut kaikista mitä
hänellä oli; ja hän kostaa minun hyvät työni pahalla.
22. Jumala tehköön näitä Davidin vihamiehille ja vielä suurempia, jos
minä jätän hänelle huomeneksi kaikista, mitä hänellä on, jonkun, joka
vetensä seinään heittää.
23. Mutta kuin Abigail näki Davidin, kiiruhti hän ja astui nopiasti alas
aasin päältä, lankesi kasvoillensa Davidin eteen ja kumarsi itsensä
maahan,
