TUOMARIEN KIRJA
ulos palmikkonauhan ja päärihman.
III. 15. Hän sanoi hänelle jällensä: kuinka sinä sanot rakastavas minua,
koska sinun sydämes ei ole minun kanssani? Kolmasti sinä jo vääristelit
minun edessäni ja et ilmoittanut minulle, missä sinun suuri väkevyytes
on.
16. Kuin hän päivä päivältä vaati häntä sanoillansa ja vaivasi häntä, että
hänen sielunsa väsyi kuolemaan asti,
17. Ilmoitti hän hänelle kaiken sydämensä, sanoen hänelle: minun
päähäni ei ole ikänä partaveitsi tullut, sillä minä olen Jumalan natsir
hamasta äitini kohdusta*. Jos hiukset ajellaan minun päästäni, niin
minun väkevyyteni menee minusta pois, ja tulen heikoksi niin kuin kaikki
muutkin ihmiset.
Tuom.13:5. Sillä katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, jonka pään
päälle ei pidä yksikään partaveitsi tuleman; sillä se lapsi pitää oleman
Jumalan natsir äitinsä kohdusta*, ja hän rupee vapahtamaan Israelia
Philistealaisten kädestä.
18. Ja Delila näki, että hän ilmoitti hänelle kaiken sydämensä, lähetti ja
kutsui Philistealaisten päämiehet, sanoen: tulkaat vielä erä, sillä hän
ilmoitti minulle kaiken sydämensä. Ja Philistealaisten päämiehet tulivat
hänen tykönsä ja toivat rahan käsissänsä.
19. Niin hän antoi hänen maata polveinsa päällä, kutsui yhden, joka ajeli
seitsemän hiussuortua hänen päästänsä, ja rupesi häntä vaatimaan, ja
hänen väkensä meni hänestä pois.
20. Ja hän sanoi: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Kuin hän
unestansa heräsi, ajatteli hän itseksensä: minä menen ulos niin kuin
usein ennenkin ja kirvotan itseni; ja ei hän tietänyt Herran menneen
hänen tyköänsä pois.
IV. 21. Vaan Philistealaiset ottivat hänen kiinni, ja puhkasivat hänen
silmänsä, ja veivät hänen alas Gasaan, ja sitoivat hänen kaksilla
vaskikahleilla, jauhamaan vankihuoneessa.
