TUOMARIEN KIRJA
13. Mutta jollette taida sitä selittää minulle, niin teidän pitää antaman
minulle kolmekymmentä paitaa ja kolmekymmentä vaatekertaa. Ja he
sanoivat hänelle: annas meidän kuulla arvoitukses.
14. Ja hän sanoi heille: ruoka läksi syömäristä ja makeus väkevästä. Ja
ei he taitaneet kolmena päivänä arvoitusta selittää.
III. 15. Ja seitsemäntenä päivänä puhuivat he Simsonin emännälle:
houkuttele miestäs ilmoittamaan meille arvoitusta, taikka me poltamme
sinun ja sinun isäs huoneen tulella. Sen tähdenkö me olemme tänne
kutsutut, että hän meidän hyvyytemme omistais, elikkä ei?
16. Niin Simsonin emäntä itki hänen edessänsä ja sanoi: sinä olet
minulle vihainen ja et minua rakasta: sinä panit minun kansani lapsille
arvoituksen, ja et minulle sitä sanonut. Hän sanoi hänelle: katso, isälleni
ja äidilleni en minä sitä ilmoittanut, pitäiskö minun sen sinulle sanoman?
17. Ja hän itki hänen edessänsä kaikki ne seitsemän hääpäivää, ja
seitsemäntenä päivänä ilmoitti hän sen hänelle; sillä hän suuresti vaati
häntä. Ja hän sanoi kansansa lapsille arvoituksen.
18. Mutta seitsemäntenä päivänä ennen kuin aurinko laski, sanoivat
kaupungin miehet hänelle: mikä on hunajaa makiampi, ja mikä
jalopeuraa väkevämpi? Hän sanoi heille: jollette olisi kyntäneet minun
vasikallani, ette olisi saaneet tietää arvoitustani.
19. Ja Herran henki tuli voimalliseksi hänessä ja hän meni Askaloniin ja
löi siellä kolmekymmentä miestä, joiden vaatteet hän otti, ja antoi
vaatekerrat niille, jotka arvoituksen selittäneet olivat. Ja hän kovin
julmistui vihassansa ja meni ylös isänsä huoneesen.
20. Mutta Simsonin emäntä huoli yhdelle kansalaisistansa, joka oli
Simsonin kumppani.
15. Luku.
I. Simson estetty emäntänsä tyköä, polttaa Philistealaisten laihon
ketuilla. II. Philistealaiset polttavat hänen emäntänsä ja hän rankaisee
