VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
sanoivat heille: kuulkaat nyt te niskurit: pitääkö meidän tästä kalliosta
teille vettä saaman?
4. Mos.20:12. Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ettette uskoneet
minun päälleni, pyhittääksenne minua Israelin lasten edessä, ei teidän
pidä johdattaman tätä joukkoa siihen maahan, jonka minä heille annan.
4. Mos.27:14. Sillä te olitte minun sanalleni kovakorvaiset Sinin korvessa
kansan toruessa, kuin teidän piti minua pyhittämän veden kautta heidän
edessänsä. Se on se riitavesi Kadeksessa, Sinin korvessa.
52. Sillä sinä näet maan kohdastansa; vaan ei sinun pidä siihen maahan
tuleman, jonka minä Israelin lapsille annan.
33. Luku.
I. Moses kuolemansa edellä jättää hyvästi Israelia, ja siunaa kutakin
sukukuntaa erinänsä. II. Ylistää Israelin autuutta ja onnea Herrassa.
I. Ja tämä on siunaus, jolla Moses Jumalan mies siunasi Israelin lapsia
ennen kuolemaansa,
2. Ja sanoi: Herra on tullut Sinaista*, ja noussut heille Seiristä**, ja
ilmestynyt Paranin vuorelta+, ja on tullut kymmenentuhannen pyhän
kanssa, ja tulinen laki hänen oikiassa kädessänsä heidän tykönsä.
2 Mos.19:I. Kolmantena kuukautena Israelin lasten lähtemisestä Egyptin
maalta, tulivat he sinä päivänä Sinain korpeen.
2 Mos.19:2. Sillä he olivat lähteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain
korpeen, ja sioittivat itsensä korpeen: ja Israel sioitti itsensä siihen,
vuoren kohdalle.
2 Mos.19:3. Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja Herra huusi häntä
vuorelta, ja sanoi*: näin sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle, ja
Israelin lapsille ilmoittaman.
2 Mos.19:4. Te olette nähneet, mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen*: ja
