TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
ja sangen jalosti vaatetetut, ne seisoivat Heliodoruksen kahden puolen,
ja löivät vahvasti häntä,
27. Että hän nääntyneenä maahan putosi, ja näky katosi häneltä.
28. Niin he ottivat hänen, joka äsken suuressa kunniassa ja kaiken
sotaväkensä kanssa, tavarahuoneesen mennyt oli, ja kantoivat hänen
sieltä pois istuimella, ja hänen voimansa ei häntä mitäkään auttanut;
29. Että julkisesti Herran voima tuta taidettiin, ja hän oli niin kuoleman
kielissä eikä yhtään sanaa puhunut.
30. Mutta Juudalaiset kiittivät Jumalaa, että hän templinsä niin
kunnioittanut oli. Ja templi, joka ennen pelkoa ja vavistusta täynnä oli,
tuli iloa ja riemua täyteen tästä kaikkivaltiaan Jumalan ihmeestä.
31. Mutta muutamat Heliodoruksen ystävät tulivat ja rukoilivat Oniaa
rukoilemaan Herraa, että hän Heliodorukselle, joka parhaallansa
viimeisessä hengen hädässä oli, elämän lainais.
32. Ja että ylimmäinen pappi pelkäsi pahan luulon Juudalaisista tulevan,
niin kuin he olisivat Heliodorukselle jotain tehneet, uhrasi hän hänen
edestänsä, että hän terveeksi tulis.
33. Ja kuin hän rukoili, näkyivät ne kaksi nuorta miestä jälleen entisissä
vaatteissansa ja sanoivat Heliodorukselle: kiitä ylimmäistä pappia Oniaa
suuresti; sillä hänen tähtenså on Herra sinulle elämän antanut,
34. Ja ilmoita joka paikassa Herran suurta voimaa, ettäs taivaasta piesty
olet. Ja kuin he sen puhuneet olivat, katosivat he.
35. Mutta Heliodorus uhrasi Herralle ja kiitti häntä suuresti, että hän
hänelle elämän antanut oli, ja kiitti Oniaa ja meni sitte jälleen kuninkaan
tykö,
36. Ja sanoi jokaiselle, kuinka hän silmillänsä korkeimman Jumalan työt
nähnyt oli.
37. Mutta kuin kuningas kysyi häneltä, kenenkä hän lähettäis
Jerusalemiin, joka jotain toimittaa taitais,
38. Vastasi häntä Heliodorus: jos sinulla joku vihamies on, taikka joku,
joka sinun tahtoo sysätä pois valtakunnasta, lähetä se sinne; koska se
niin piestään kuin minä, ja elävänä sieltä palajaa, niin sinä hänen jälleen
