ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
häntä oli aiottu tappaa.
22. Kuin Johannes nämät kuuli, peljästyi hän sangen kovin, Ja antoi
ottaa kiinni ne, jotka lähetetyt olivat häntä tappamaan, ja kuin hän
ymmärsi, että tämä on heidän ajatuksensa, niin hän antoi heidät tappaa.
23. Mutta mitä Johannes sen jälkeen muuta teki, Ja millaisia sotia hän
piti vihollisia vastaan, ja kuinka hän hallitsi ja muurit rakensi,
24. Se on kirjoitettu erinomaiseen kirjaan, hänen aikansa hallituksesta,
niinkauvan kuin hän isänsä jälkeen ylimmäinen pappi oli.
Ensimäisen Makkabealaisten kirja loppu
2 MAKKABEALAISTEN KIRJA
Esipuhe.
Tämä on olevinansa toinen Makkabealaisten kirja, niin kuin nimi
osoittaa, mutta ei se taida oikein olla, sillä se luettelee monikahtoja
asioita, jotka ennen ensimäisen kirjan asioita tapahtuneet ovat, eikä
edemmä ulotu kuin Juudas Makkabealaiseen, se on, ensimäisen kirjan
seitsemänteen lukuun asti, että tämä paremmin ensimäiseksi kuin
toiseksi pitäis kutsuttaman. Eli jos se pitää kutsuttaman erikirjaksi, ja ei
toiseksi Makkabealaisten kirjaksi, non secundus. Mutta me annamme
tämän niin olla, kauniin kertomuksen tähden seitsemästä
Makkabealaisesta marttyyrista ja heidän äidistänsä, ja monen muun
asian tähden. Mutta se näkyy, ettei se ole kaikki yhden teko, mutta
kokoon haettu monesta kirjasta. On hänessä myös kova solmu 14
luvussa v. 37 Rasiaksesta, joka itsensä surmasi, jolla myös p. Augustinus
ja muut vanhat isät itsiänsä vaivanneet ovat. Sillä senkaltaiset työt ei
kelpaa, eikä ole kiitettävät, ehkä niitä kärsiä ja hyvin selittää taidettaisiin.
Niin kirjoittaa hän myös Antiokuksen kuoleman paljoa toisin kuin
ensimäinen kirja. Ja pian sanottu, niin kuin ensimäinen kirja Pyhän
Raamatun sekaan otettava on, niin on tämä toinen siitä hyljättävä,
vaikka jotain hyvää siinä on. Mutta nämät kaikki olkoon kristillisen lukian
