ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
ennen luvannut oli vaan peräti kylmeni Simonia vastaan,
28. Ja lähetti yhden ystävistänsä hänen tykönsä, nimeltä Atenobiuksen,
häntä puhuttelemaan ja sanomaan: te olette Jopen, ja Gatsan ja
Jerusalemin linnan omistaneet, jotka kaikki minun valtakuntaani tulevat;
29. Ja olette maakunnan niiden ympäristöltä hävittäneet, ja suuren
vahingon tehneet minun valtakunnassani, ja olette omistaneet minun
perintömaani.
30. Sen tähden anon minä teiltä nämät kaupungit jällensä, jotka te
olette ottaneet minulta pois, ja kaiken veron niistä kaupungeista, jotka
teillä on paitsi Juudan maata.
31. Mutta jos ette sitä tahdo tehdä, niin antakaat minulle niiden
kaupunkein edestä viisisataa leiviskää hopiaa, ja sen vahingon ja veron
edestä toiset viisisataa leiviskää, mutta jos ette sitä tottele, niin me
tahdomme sotia teitä vastaan.
32. Kuin Atenobius, kuninkaan ystävä, tuli Jerusalemiin ja näki Simonin
suuren kunnian ja sen koreuden, joka hänellä oli kullasta ja hopiasta, ja
kuinka hän muutoinkin oli jalosti valmistettu, ihmetteli hän sitä sangen
suuresti, ja jutteli hänen edessänsä, mitä kuningas oli käskenyt.
33. Siihen antoi Simon hänelle tämän vastauksen: se maakunta, jonka
me jälleen omistaneet olemme, on meidän isäimme perintö, ja ei se
kenenkään muiden oma ole; mutta meidän vihollisemme ovat sen
kauvan aikaa väkivallalla ja vääryydellä omanansa pitäneet.
34. Sen tähden olemme me nyt meidän omamme jälleen ottaneet, ja
emme kenenkään toisen omaa.
35. Mutta että sinä sitä valitat, että me Jopen ja Gatsan olemme
ottaneet, siihen oli se syy, että niistä tehtiin meidän maakunnallemme ja
kansallemme suuri vahinko; mutta kuitenkin me tahdomme niiden edestä
antaa sata leiviskää.
36. Siihen ei Atenobius mitään vastannut, vaan vihastui ja meni
matkaansa kuninkaan tykö, ja ilmoitti hänelle Simonin vastauksen, ja
hänen kunniansa ja jaloutensa ja kaikki, mitä hän nähnyt oli. Silloin
kuningas vihastui sangen hirmuisesti.
