NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
minkä Herra käski:
I. 3. Jos mies lupaa lupauksen Herralle eli vannoo valan, sitoen sillä
sielunsa, ei pidä hänen tekemän sanaansa turhaksi, vaan kaiken sen
täyttämän, mikä hänen suustansa lähtenyt on.
3. Mos.27:2. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: Jos joku tekee jonkun
erinomaisen lupauksen, niin pitää ne sinun arvios jälkeen oleman Herran
omat.
V. 5. Mos.23:21. Kuin Herralle sinun Jumalalles lupauksen lupaat*, niin
älä viivytä maksaa sitä; sillä Herra sinun Jumalas on sen totisesti vaativa
sinulta, ja se on sinulle synti+.
Saarn.5:3. Koskas Jumalalle lupauksen teet, niin älä viivyttele sitä; sillä
ei hän tyhmiin mielisty: mitäs lupaat, niin pidä.
II. 4. Ja jos vaimo lupaa lupauksen Herralle, sitoen itsensä, ollessansa
vielä isänsä huoneessa nuoruudessansa,
5. Ja hänen isänsä kuulee hänen lupauksensa ja valasiteensä, jolla hän
on sielunsa sitonut, ja hänen isänsä on ääneti siihen: niin kaikki hänen
lupauksensa on vahva, niin myös koko hänen valasiteensä, jolla hän on
sielunsa sitonut, pitää vahvan oleman.
6. Mutta jos hänen isänsä kieltää sen sinä päivänä, jona hän sen kuulee,
niin hänen lupauksensa ja valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, ei
pidä vahva oleman, ja Herra on hänelle armollinen, että hänen isänsä on
sen häneltä kieltänyt.
III. 7. Ja jos hänellä on mies, ja hän on luvannut, taikka hänen suustansa
lähtee jotakin, jolla hän on sielunsa sitonut,
8. Ja hänen miehensä kuulee sen, ja on ääneti siihen sinä päivänä, jona
hän sen kuulee, niin pitää hänen lupauksensa vahvan oleman; ja hänen
valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, pitää myös vahvan oleman.
9. Mutta jos hänen miehensä sen kieltää sinä päivänä, jona hän sen
kuulee, niin hän pääsee lupauksestansa, ja siitä mikä hänen suustansa
lähtenyt on, jolla hän sielunsa sitoi, ja Herra on hänelle armollinen.
