NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
5. Ja Moses tuotti heidän asiansa Herran eteen.
6. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
7. Zelophkadin tyttäret ovat oikein puhuneet: sinun pitää kaiketi
antaman perintöosan heille heidän isänsä veljein seassa, ja saattaman
heidän isänsä perimisen heille.
II. 8. Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: jos joku kuolee ilman pojata, niin
teidän pitää antaman hänen perimisensä hänen tyttärellensä.
9. Jollei hänellä ole tytärtä, niin teidän pitää sen perimisen hänen
veljillensä antaman.
10. Ja jollei hänellä ole veljiä; niin teidän pitää sen antaman hänen
sedillensä.
11. Jollei hänellä ole setiä, niin teidän pitää sen antaman hänen
lähimmäiselle sukulaisellensa, joka hänen lähimmäinen lankonsa on
hänen suvustansa, että hän sen omistaa. Tämä pitää oleman Israelin
lapsille sääty ja oikeus, niin kuin Herra on Mosekselle käskenyt.
III. 12. Ja Herra sanoi Mosekselle: astu ylös tälle Abarimin vuorelle, ja
katsele sitä maata, jonka minä Israelin lapsille annan.
III. 5. Mos.32:48. Ja Herra puhui Mosekselle sinä päivänä, ja sanoi:
5. Mos.32:49. Mene tälle Abarimin vuorelle, Nebon vuorelle, joka on
Moabin maalla Jerihon kohdalla, ja katsele Kanaanin maata*, jonka
minä Israelin lapsille omaksi annan.
13. Ja kuin sen nähnyt olet, niin sinäkin kootaan kansas tykö, niin kuin
sinun veljes Aaron koottu on.
4. Mos.20:24.etc. Kokoontukaan Aaron kansansa tykö; sillä ei hänen pidä
tuleman siihen maahan, jonka minä Israelin lapsille antanut olen, että te
olitte minun suulleni kovakorvaiset riitaveden tykönä.
5. Mos.1:37. Ja Herra vihastui myös minulle teidän tähtenne, ja sanoi: et
sinäkään sinne tule;
14. Sillä te olitte minun sanalleni kovakorvaiset Sinin korvessa kansan
