P. JAKOBIN EPISTOLA
2. Luku.
I. Jakob osoittaa, ettei pidä muotoa katsoman uskon asioissa ja
rakkauden harjoituksessa. II. Ettei elävä usko ole ilman hyviä töitä; sillä
työt osoittavat, jos usko on oikia eli ei.
I. Rakkaat veljeni, älkäät muodonkatsomisessa pitäkö uskoa kunnian
Herran Jesuksen Kristuksen päälle.
2. Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta,
ja kiiltävällä vaatteella puetettu; ja tulis myös köyhä ryysyllä,
3. Ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte
hänelle: istu tässä hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä,
taikka istu tässä minun jaloissani:
4. Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan
eroituksen.
5. Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä
valinnut*, jotka uskossa rikkaat+ ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän
lupasi niille, jotka häntä rakastavat?
I. Matt.5:3. Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan
valtakunta.
Joh.7:48. Onko joku päämiehistä taikka Pharisealaisista uskonut hänen
päällensä?
1 Kor.1:26. Te näette, rakkaat veljet, teidän kutsumisenne, ettei monta
lihallista viisasta, ei monta voimallista, ei myös monta suuresta suvusta,
Luuk.12:21. Niin on myös se, joka itsellensä tavaraa kokoo, ja ei ole
rikas Jumalassa.
2 Mos.20:6. Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua
rakastavat, ja pitävät minun käskyni.
1 Sam.2:30. Sen tähden sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen
vakaisesti puhunut, että sinun huonees ja sinun isäs huone pitää
vaeltaman minun edessäni ijankaikkisesti; mutta nyt sanoo Herra: olkoon
se kaukana minusta: sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon
