P. JOHANNEKSEN KOLMAS EPISTOLA
läkillä ja kynällä kirjoittaa.
III. 2 Joh. v.12. Minulla olis paljon teille kirjoittamista, mutta en minä
tahtonut paperilla ja läkillä*; vaan minä toivon tulevani teidän tykönne,
ja tahdon läsnä ollessani teidän kanssanne puhua, että meidän ilomme
täydellinen olis+.
14. Mutta minä toivon sinun pian näkeväni, ja läsnä ollessani me
saamme toinen toistamme puhutella.
15. Rauha olkoon sinulle! Ystävät tervehtivät sinua. Tervehdi ystäviä,
kutakin nimeltänsä.
P. JAKOBIN EPISTOLA.
Esipuhe.
Pyhän Jakobin Epistolasta on myös muinaisten opettajain seassa epäilys
ollut, enimmiten sen tähden, että se näkyy 1, 2:14, 21, 25, opettavan
lain töistä, niin kuin niiden kautta pitäis vanhurskaaksi ja autuaaksi
tultaman: jota vastaa pyhä Paavali monessa paikassa opettaa, että me
tulemme autuaaksi ainoasti uskon kautta Kristuksen päälle, ilman lain
töitä, Rom:3:28, Eph.2:8.
Kuitenkin pidetään nyt myös tämä kirja, niin kuin se onkin, oikiana
apostolin oppina kaikilta oikeilta opettajilta. Sillä ei tässä ole yhtään
vastahakoisuutta; vaan nimitetyssä luvussa puhutaan ulkokullatuista,
jotka ovat ainoastaan nimeltä kristityt, suullansa kerskaavat uskosta,
vaan työllänsä toista osoittavat. Ei tässä puhuta oikiasta uskosta, joka
ei koskaan ole ilman hyviä töitä, vaan turhasta luulosta, paljaasta
tiedosta, eli uskon varjosta, joka ei ketään autuaaksi tee. Ei p. Jakob
tässä siitä puhu, kuinka syntinen taitaa vanhurskaaksi ja autuaaksi tulla
Jumalan edessä, josta p. Paavali ennen nimitetyissä paikoissa opettaa,
vaan siitä ainoastaan, kuinka ihmisen pitää uskonsa ulkonaisesti
näyttämän sen hedelmillä, eli hyvillä töillä. Tärkeimmästi: p. Jakob puhuu
uskon merkeistä ja hedelmistä, että hyvä puu ei taida olla ilman hyviä
