EPISTOLA HEBREALAISILLE
joku omalla ehdollansa luopuu oikiasta opista, jonka hän vihdoin hyvin
käsittänyt ja siinä valaistu on, sitä vihaa ja uppiniskaisesti Jumalan Pojan
jaloilla tallaa, kaikki autuuden välikappaleet hylkää ja pilkkaa, ja niin
loppuun asti paatuneena pysyy; se ei koskaan tule katumukseen, vaan
epäilyksessänsä ijankaikkisesti hukkuu. Mutta, jotka katuvat syntejänsä ja
uskovaisella sydämellä niitä anteeksi rukoilevat, ne totisesti jälleen
armoon otetaan, niin kuin ne monet armon lupaukset, niin myös
Pietarin, publikanin, ryövärin ja monen muun syntisen esimerkin sen yltä
kyllä osoittavat. Sen tähden tulee meidän kiitollisella sydämellä tätä
kirjaa ottaa vastaan niin kuin kaikkia muita Pyhän Raamatun pääkirjoja
ja sitä ahkerasti lukea, meidän uskomme vahvistukseksi ja sielumme
autuudeksi.
1 LUKU
Tässä luvussa opettaa apostoli Kristuksesta, jonka kautta Jumala
evankeliumin U. T. meille ilmoitti: I. Että hän on Jumalan Poika, yksi
olemisessa Isän kanssa. II. Että hän on korkeampi enkeleitä, nimensä,
ijankaikkisuutensa, virkansa ja jumalallisen palveluksen puolesta.
I. Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa* isille prophetain
kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,
4 Mos.12:6. Ja hän sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on
teidän seassanne propheta, minä Herra ilmestyn hänelle näyssä, ja
unessa puhuttelen häntä.
4 Mos.12:8. Hänen kanssansa minä puhun suusta suuhun ja
näkyväisesti*, ja ei tapauksilla, ja hän näkee Herran muodon. Miksi ette
te siis peljänneet puhua palveliaani Mosesta vastaan?
Gal.4:4. Mutta koska aika* oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa,
syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn+,
2. Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut*, ja on myös hänen
