P. PAAVALIN 2 EPISTOLA TIMOTEUKSELLE
vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas§, niin kuin tekin kaikki
olette tänäpänä,
I. Ap. T.23:1. Niin Paavali katsahti raadin päälle ja sanoi: miehet, rakkaat
veljet! minä olen kaikella hyvällä tunnolla* vaeltanut Jumalan edessä
tähän päivään asti.
Ap. T.24:14. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä tämän tien
kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isäini Jumalaa,
että minä uskon kaikki, mitkä laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,
Ap. T.24:16. Ja sen tähden minä harjoitan itsiäni aina pitämään
pahentamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä.
Ap. T.26:4. Kaikki tosin Juudalaiset tietävät minun elämäni hamasta
nuoruudesta, kuin se alusta on ollut minun kansani seassa
Jerusalemissa:
Eph.1:16. En lakkaa kiittämästä Jumalaa teidän edestänne, ajatellen aina
teitä minun rukouksissani:
Phil.1:3. Minä kiitän minun Jumalaani, niin usein kuin minä teitä muistan,
1 Tess.1:2. Me kiitämme aina Jumalaa kaikkein teidän edestänne ja
muistamme meidän rukouksissamme teitä,
1 Tess.3:10. Yötä ja päivää rukoillen ahkerasti, että me teidän kasvonne
näkisimme* ja täyttäisimme, mitä teidän uskostanne puuttuu.
4. Ja haluan sinua nähdä, koska minä sinun kyynelees muistan*, että
minä ilolla täytettäisiin,
Ap. T.20:37. Ja suuri itku tuli heille kaikille ja lankesivat Paavalin kaulaan
ja suuta antoivat hänen,
5. Kuin minun mieleeni tulee* se vilpitön usko, joka sinussa on, joka
ennen sinun isossa äidissäs Loidassa myös asui ja sinun äidissäs
Eunikassa ja, kuin minä totisesti tiedän, sinussakin.
I. Ap. T.16:1. Niin hän tuli Derbeen ja Lystraan*. Ja katso, siellä oli yksi
opetuslapsi, Timoteus+ nimeltä, uskovaisen Juudalaisvaimon poika++,
mutta isä oli Grekiläinen.
