P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
Jes.65:16. Että joka itsensä siunaa maan päällä, hän siunaa itsensä
totisessa Jumalassa, ja joka vannoo maan päällä, se vannoo totisen
Jumalan kautta; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut, ja ovat minun
silmistäni peitetyt.
IV. Jer.9:23. Näin sanoo Herra: älkään viisas kerskatko viisaudestansa,
älkään väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älkään myös rikas kerskatko
rikkaudestansa;
Jer.9:24. Vaan joka tahtoo kerskata, niin kerskatkaan siitä, että hän
tietää ja tuntee minun*, että minä olen Herra, joka teen laupiuden,
oikeuden ja vanhurskauden maan päällä; sillä se minulle kelpaa, sanoo
Herra.
1 Kor.1:31. Että niin kuin kirjoitettu on: joka itsiänsä kerskaa, hän
kerskatkaan itsiänsä Herrassa.
18. Sillä joka itsiänsä kiittää, ei se ole koeteltu*, vaan se, jota Herra
kiittää+.
San. l.27:2. Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus,
muukalaisen, ja ei omain huultes.
Rom.2:29. Mutta se on Juudalainen, joka sisällisesti salattu on, ja
sydämen ympärileikkaus* on ympärileikkaus, joka hengessä tapahtuu, ei
puustavissa; jonka ylistys ei ole ihmisiltä, vaan Jumalalta+.
1 Kor.4:5. Sen tähden älkäät tuomitko ennen aikaa*, siihen asti kuin
Herra tulee+, joka nekin valkeuteen saattaa, mitkä pimeydessä peitetyt
ovat, ja ilmoittaa sydänten aivoitukset: ja silloin kukin saa kunnian
Jumalalta.
11. Luku.
I. Paavali ahkeroitsee luovuttaa Korintilaisia viettelyksestä; II. Osoittaa
saarnanneensa heille ilman palkkaa ja ilman vilppiä, vaan väärät
apostolit ulkokullaisuudesta; III. Kerskaa vääriä opettajia
vastaan
