APOSTOLI P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
20. Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielellänsä, vaan
sen tähden, joka ne alle antanut on,
21. Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta
vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja
ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.
23. Mutta ei ainoastaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset
ovat, huokaamme itsellämme, odottain sitä lapseksi ottamista, meidän
ruumiimme lunastusta.
Luuk.21:28. Mutta kuin nämät rupeevat tapahtumaan, niin katsokaat, ja
nostakaat päänne ylös; sillä teidän lunastuksenne silloin lähestyy.
2 Kor.5:2. Jota me myös huokaamme, ikävöiden, että me meidän
majallamme, joka taivaasta on, puetetuksi tulisimme,
2 Kor.5:4. Sillä me, jotka tässä majassa olemme, huokaamme, että me
rasitetut olemme, jossa emme tahdo riisuttuna, vaan puetettuna olla,
että se kuolevainen elämältä nieltäisiin.
24. Sillä me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo näkyy, niin ei
se ole toivo; sillä kuinka joku taitaa toivoa jota hän näkee?
2 Kor.5:7. (Sillä me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa.)
25. Mutta jos me sitä toivomme, jota emme näe*, niin me odotamme
sitä kärsivällisyydessä.
2 Kor.4:18. Jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä*; sillä
näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät ijankaikkiset.
I. Hebr.11:1. Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei
näkymättömistä epäile.
26. Mutta niin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme; sillä emmepä
me tiedä mitään rukoilla* niin kuin tulis, vaan Henki rukoilee meidän
edestämme sanomattomilla huokauksilla.
