PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
ettette myös löydettäisi sotineen Jumalaa vastaan.
10. Ja että suuri kapina nousi, pelkäsi sodanpäämies, ettei he Paavalia
rikki
repäisisi, ja käski sotaväen mennä alas, ja temmata pois häntä
heidän
seastansa, ja leiriin viedä.
II. 11. Mutta yöllä sen jälkeen seisoi Herra hänen tykönänsä ja sanoi: ole
vahvassa turvassa*, Paavali! sillä niin kuin sinä olet minusta
Jerusalemissa todistanut, niin sinun pitää Roomissakin todistaman.
Ap. T.18:9. Mutta Herra sanoi yöllä Paavalille näyn kautta: älä pelkää*,
vaan puhu, äläkä vaikene;
12. Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat muutamat Juudalaisista ja
sadattelivat itsiänsä, sanoen, ettei heidän pitänyt ennen syömän eikä
juoman, kuin he Paavalin olisivat tappaneet.
Ap. T.23:20. Niin hän sanoi: Juudalaiset ovat päättäneet sinua rukoilla,
ettäs huomenna tuottaisit Paavalin raadin eteen, niin kuin he jotakin
todempaa häneltä kuuntelisivat.
Ap. T.23:30. Ja kuin minulle siitä väijymisestä ilmoitettiin, jota
Juudalaiset hänelle valmistivat, lähetin minä kohta hänen sinun tykös, ja
sanoin hänen päälle kantajillensa: mitä teillä on häntä vastaan, niin
sanokaat maanvanhimman edessä. Ole hyvästi!
13. Ja niitä oli enempi kuin neljäkymmentä miestä, jotka tämän valan
tehneet olivat.
14. Ne menivät ylimmäisten pappein ja vanhimpain tykö, ja sanoivat: me
olemme sadatuksilla meitämme kironneet, ei ennen einettä
maistavamme kuin me Paavalin tapamme.
15. Nyt siis ilmoittakaat sodanpäämiehelle ja raadille, että hän
huomenna tois hänen teidän eteenne, niin kuin te tahtoisitte jotakin
todempaa häneltä tiedustaa; mutta ennen kuin hän lähestyy, olemme
me valmiit häntä tappamaan.
