PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
käski ylimmäiset papit ja kaiken heidän raatinsa tulla kokoon, ja antoi
Paavalin tulla heidän eteensä.
23. Luku.
I. Paavali vastaa puolestansa oikeudessa, josta Pharisealaiset ja
Saddukealaiset tulevat eripuraisiksi keskenänsä. II. Paavali lohdutetaan
Herralta; saa tietää itsiänsä väijyttävän, ja antaa sen ilmoittaa
sodanpäämiehelle. III. Sodanpäämies lähettää hänen maaherran tykö,
kirjallisen tiedon kanssa.
I. Niin Paavali katsahti raadin päälle ja sanoi: miehet, rakkaat veljet! minä
olen kaikella hyvällä tunnolla* vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään
asti.
Ap. T.24:16. Ja sen tähden minä harjoitan itsiäni aina pitämään
pahentamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä.
2 Tim.1:3. Minä kiitän Jumalaa, jota minä hamasta minun
esivanhemmistani palvelen* puhtaalla omallatunnolla+, että minä
lakkaamatta sinua yöllä ja päivällä minun rukouksissani muistan§,
2. Niin ylimmäinen pappi Ananias käski niitä, jotka läsnä seisoivat, lyödä
häntä vasten suuta.
1 Kun. K.22:24. Niin astui Zedekia Kenanan poika edes, ja löi Miikaa
poskelle, ja sanoi: onko Herran henki paennut minusta sinua
puhuttelemaan?
Jer.20:2. Löi Pashur propheta Jeremiaa, ja heitti hänen vankiuteen*,
Benjaminin ylimmäisessä portissa, joka Herran huoneessa on.
Joh.18:22. Mutta kuin hän näitä puhui, antoi yksi niistä palvelioita, jotka
läsnä seisoivat, Jesukselle korvapuustin ja sanoi: niinkö sinä vastaat
ylimmäistä pappia!
