PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
Ap. T.26:11. Ja rankaisin heitä usein jokaisessa synagogassa, ja vaadin
heitä pilkkaamaan, ja olin heitä vastaan ylönpalttisesti vimmattu, ja
vainosin heitä hamaan ulkokaupunkeihin.
II. 4. Ja ne hajonneet vaelsivat ympärinsä ja saarnasivat Jumalan sanaa.
5. Niin Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta.
6. Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista,
kuullen ja nähden ne merkit, jotka hän teki:
7. Sillä rumat henget läksivät ulos monesta, huutain suurella äänellä ja
monta halvattua ja saattamatointa parani.
8. Ja suuri ilo tuli siihen kaupunkiin.
9. Mutta siellä oli mies, Simon nimeltä, joka siinä kaupungissa ennen
noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä
olevan jonkun suuren,
10. Jota kaikki sekä pienet että suuret kuulivat, sanoen: tämä on
Jumalan voima, joka suuri on.
11. Mutta he kuultelivat häntä mielellänsä, että hän kauvan aikaa oli
heitä noituudellansa villinnyt.
12. Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan
valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä
miehet että vaimot.
13. Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän
Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt
tapahtuvan, niin hän hämmästyi.
14. Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian
Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin
ja Johanneksen,
15. Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he
olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan
olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
