DANIEL
puetettu*, joka seisoi ylempänä virtaa: koska näiden ihmetten loppu
tulee?
6. Hänen ruumiinsa oli niin kuin turkos, hänen kasvonsa kuin pitkäisen
tuli, hänen silmänsä niin kuin tulisoitot, hänen käsivartensa ja jalkansa
niin kuin kiiltävä vaski, ja hänen puheensa ääni niin kuin suuri hyminä.
Hes.1:24. Minä kuulin heidän siipiensä äänen, niin kuin suurten vetten
pauhinan ja niin kuin Kaikkivaltiaan jylinän, kuin ne liikkuivat, ja pauhinan
äänen niin kuin sotajoukon hyminän; mutta kuin he alallansa seisoivat,
niin laskivat he siipensä alas.
7. Ja minä Daniel näin sen näyn yksinäni, ja ne miehet, jotka minun
tykönäni olivat, ei sitä nähneet*; kuitenkin tuli suuri pelko heidän
päällensä, että he pakenivat ja lymyttivät heitänsä.
Ap. T.9:7. Mutta ne miehet, jotka hänen seurassansa olivat, seisoivat
hämmästyksissä; he kuulivat tosin äänen, mutta ei he ketään nähneet.
8. Ja minä jäin yksinäni, ja näin tämän suuren näyn, ja ei minuun mitään
väkeä jäänyt; ja minä tulin sangen rumaksi, ja ei minussa enää väkeä
ollut.
9. Ja minä kuulin hänen puheensa äänen; ja kuin minä kuulin hänen
puheensa äänen, putosin minä näännyksiin kasvoilleni, ja minun kasvoni
olivat maahan päin.
Dan.8:18. Ja kuin hän minun kanssani puhui, putosin minä näännyksiin
maahan kasvoilleni; ja hän rupesi minuun, ja nosti minut seisoalle,
II. 10. Ja katso, yksi käsi tarttui minuun, ja autti minua ylös polvilleni ja
minun kätteni päälle,
11. Ja sanoi minulle: Daniel, sinä otollinen mies, ota näistä sanoista
vaari, joita minä sinun kanssas puhun, ja ojenna itses seisomaan, sillä
minä olen sinun tykös nyt lähetetty. Ja kuin hän tämän sanan minun
