DANIEL
senkaltaista, kuin hän kahdeksannessakin luvussa tekee suuresta
Aleksanderista, ja kahdesta kuninkaan valtakunnasta, Syriasta ja
Egyptistä: sen tekee hän enimmästi Antiokuksen tähden, joka
vapaasukuiseksi kutsutaan, jonka Juudalaisia vaivaaman piti. Mutta hän
kirjoittaa hänestä niin, että sanat kirjoittaa hänestä niin, että sanat
lopulta sinne joutuvat, että Antiokuksen nimellä ymmärretään Antikristus,
ja osoittaa sillä tätä meidän viimeistä aikaa juuri tuomiopäivän edellä;
sillä kaikki opettajat yksimielisesti sovittavat prophetian Antiokuksesta
Antikristukseen, niin kuin myös sanat sopivat ja vaativat, ettei hän
ymmärrä ainoasti Antiokusta; vaan sekoittaa hänen ja Antikristuksen
yhteen ja pimittää niin ehdollansa selkiät ja puhtaat sanat.
12. luku, niin kuin kaikki opettajat yksimielisesti selittävät, sopii
Antiokuksen nimen alla Antikristukseen ja tähän viimeiseen aikaan, jossa
me elämme. Sen tähden ei ole tässä nyt enään historiaa etsimistä, vaan
se selkiä ja puhdas evankeliumi näyttää yltä kyllä ja sanoo jokaiselle
tällä ajalla, kuka se oikia Antiokus on, joka itsensä kaikkein jumalain
päälle korottanut on, ja vaimollisesta rakkaudesta, se on, aviokäskystä,
ei lukua pitänyt ole, vaan kieltänyt sen, ja niin täyttänyt maailman
jumalansa palveluksella ja lihallisella häpiällä, ja jakanut tavaroita ja
rikkautta maailmassa, etc. Sillänsä myös me annamme sen olla; sillä
tämän luvun ymmärrys ja hengellinen selitys Antiokuksesta on nyt
käsissä; ja niin kuin hän sanoo, pitää kuolleiden ylösnousemus ja totinen
vapahdus kohta perästä seuraaman.
Joka nyt Danielin prophetiaa ja muuta senkaltaista Raamattua
hedelmällisesti ja ei hukkaan lukea eli kuulla tahdo, hän älkään riippuko
paljaissa sanoissa eli historiassa, oman pahan himonsa nouteeksi, vaan
niin kuin nämät tapahtuneet, selitetyt, ja kaikille köyhille, viheliäisille
ihmisille kirjoitetut ovat, virvoitukseksi ja lohdutukseksi; niin vahvistakaan
ja lohduttakaan hän myös näillä murheellista ja heikkoa sydäntänsä,
ettei hän niissä murheissa ja vastoinkäymisissä, joita hänen maailmassa
kärsimän pitää, epäilisi, vaan odottais kärsivällisyydessä sitä
