DANIEL
kääntää tämän asian niin, että Danielin vihamiesten itse täytyy niellä,
mitä he olivat valmistaneet hänen eteensä.
7. luvussa alkavat ne näyt ja prophetiat tulevaisista valtakunnista, ja
erinomaisesti Kristuksen valtakunnasta, jonka tähden kaikki nämä näyt
tapahtuvat, ja ensisti ne neljä valtakuntaa, jotka hän ennen toisessa
luvussa suurella kuvalla ennusti, ne näkee hän tässä taas toisessa
muodossa ja vertauksessa: nimittäin, neljässä pedossa, enimmiten
neljännen pedon, se on Roomin valtakunnan tähden, josta hän jotakin
enemmän sanoa tahtoo; sillä Roomin valtakunnan aikana oli kaikkein
korkein asia maan päällä tapahtuva, nimittäin, että Kristus oli tuleva
ihmisiä pelastamaan, ja maailman piti lopun saaman.
8. luvussa on Danielilla erinomainen näky, joka ei koko maailmasta
ymmärrettävä ole, niin kuin entiset, vaan hänen kansastansa,
Juudalaisista, kuinka heille tapahtuman pitää ennen Roomin valtakuntaa,
ja ennen kuin Kristus tuleva oli: nimittäin kolmannessa valtakunnassa,
joka oli suuren Aleksanderin, koska heitä niin surkiasti piti poljettaman
ja vaivattaman julmalta tyrannilta Antiokukselta.
9. luvussa on ensisti sangen kaunis rukous, kussa Daniel rukoilee
kansansa edestä, joka Babelissa vankina oli, ja Jerusalemin kaupungin
ja templin edestä, että Juudalaiset tulisivat kotia jälleen ja
jumalanpalveluksen toimittaisivat. Se rukous kuullaan, ja hänelle
ilmoitetaan, kuinka monta ajastaikaa vielä oli Kristuksen tulemiseen ja
hänen ijankaikkiseen valtakuntansa alkuun. Ja on tämä sangen suuri ja
ihmeellinen ilmoitus Kristuksesta, joka ajan kanssa niin visusti yhteen
sopii.
10. luvussa on ensimäisen toistakymmenen luvun esipuhe, kuitenkin
kirjoittaa Daniel siinä jotakin erinomaista enkeleistä, jota muutoin
Raamatussa ei kussakaan löydetä: nimittäin, että hyvät enkelit sotivat
pahoja vastaan ja varjelevat ihmisiä; kutsuu hän myös pahat enkelit
päämiehiksi, anoen: Grekin maan päämies etc.
11. luvussa ennustaa Daniel kansallensa Juudalaisille jotakin
