JESAIA
19. Ei auringon pidä enään päivällä sinulle paistaman, eikä kuun valon
sinua valaiseman; vaan Herra on sinun ijankaikkinen valkeutes, ja sinun
Jumalas on sinun ylistykses.
Ilm. K.21:23. Ja ei se kaupunki tarvitse aurinkoa eikä kuuta hänessä
valistamaan; sillä Jumalan kirkkaus valistaa hänessä*, ja hänen
valkeutensa on Karitsa.
Ilm. K.22:5. Ja yötä ei pidä siellä oleman, eikä he tarvitse kynttilää taikka
auringon valkeutta; sillä Herra Jumala valaisee heitä*: ja heidän pitää
hallitseman ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
20. Ei sinun aurinkos enään laske, eikä kuus kadota valoansa; sillä Herra
on sinun ijankaikkinen valkeutes, ja sinun murhepäiväs loppuvat.
21. Ja sinun kansas on kaikki vanhurskas oleva, ja maan piirin
ijankaikkisesti omistava, niin kuin minun istutukseni vesat* ja käsialani
ovat minulle ylistykseksi.
Matt.15:13. Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun
taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös.
22. Vähäinen pitää tuhanneksi tuleman, ja piskuinen väkeväksi kansaksi:
minä Herra tahdon sen ajallansa toimittaa.
61. Luku.
I. Messias puhuu kutsumisestansa, niin myös virkansa toimituksesta, ja
uskovaisten onnesta hänen kauttansa. II. Seurakunta riemuitsee uskossa
Messiaksen hyvyydestä.
I. Herran, Herran henki on minun päälläni, sen tähden on Herra minua
voidellut*, saarnaamaan köyhille hyvää sanomaa; hän on minun
lähettänyt parantamaan särjettyjä sydämiä: saarnaamaan vangeille
lunastusta ja sidotuille pääsemistä+;
