TOINEN SAMUELIN KIRJA
33. Niin tuli kuningas murheelliseksi, ja meni portin ylistupaan ja itki, ja
sanoi mennessänsä näin: poikani Absalom! poikani, poikani Absalom! O,
jospa minä olisin kuollut sinun siassas, oi, Absalom poikani, minun
poikani!
19. Luku.
I. Joab nuhtelee Davidia sopimattoman murheensa tähden. II. David
menee ja istuu portille, ja kutsutaan taas virkaansa. III. Simei ja Ziba
tulevat Davidin tykö. Simei rukoilee ja saa armon. IV. MephiBoset
kantelee Ziban päälle. V. Barsillain nöyryys ja estelys. VI. Israelin ja
Juudan miesten riita Davidin tähden.
I. Ja Joabille ilmoitettiin: katso, kuningas itkee ja suree Absalomia.
2. Ja sinä päivänä oli voitosta itku kaiken kansan seassa; sillä kansa oli
kuullut sinä päivänä sanottavan kuninkaan olevan murheellisen poikansa
tähden.
3. Ja kansa lymytti sinä päivänä itsensä ja ei tullut kaupunkiin; niin kuin
joku kansa varastaa itsensä, joka häpee paetessansa sodassa.
4. Mutta kuningas peitti kasvonsa ja huusi suurella äänellä: voi minun
poikani Absalom! Absalom, minun poikani, minun poikani!
2 Sam.18:33. Niin tuli kuningas murheelliseksi, ja meni portin ylistupaan
ja itki, ja sanoi mennessänsä näin: poikani Absalom! poikani, poikani
Absalom! O, jospa minä olisin kuollut sinun siassas, oi, Absalom poikani,
minun poikani!
5. Niin Joab tuli kuninkaan tykö huoneesen ja sanoi: sinä olet häväissyt
tänäpänä kaikki sinun palvelias, jotka ovat sinun, ja sinun poikais ja
tytärtes, emäntäis ja jalkavaimois hengen hädästä pelastaneet
tänäpänä;
6. Ettäs rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua
