TOINEN SAMUELIN KIRJA
minä teen. Ja kuningas seisoi portilla, ja kansa kävi sadoin ja tuhansin
ulos.
5. Ja kuningas käski Joabia, Abisaita ja Ittaita, sanoen: menkäät siviästi
nuorukaisen Absalomin kanssa; ja kaikki kansa kuuli kuninkaan
varoittavan jokaista päämiestä Absalomista.
II. 6. Ja kuin kansa tuli väljälle Israelia vastaan, niin oli sota Ephraimin
metsässä.
7. Ja Israelin kansa lyötiin siellä Davidin palvelioilta, että sinä päivänä
tapahtui sangen suuri tappo: (ja kaatui) kaksikymmentä tuhatta miestä.
8. Ja sota hajoitettiin siellä kaikkeen maahan; ja metsä surmasi
usiamman sinä päivänä kansasta, kuin miekka.
9. Ja Absalom kohtasi Davidin palvelioita ja ajoi muulilla. Ja kun muuli
tuli oksaisen paksun tammen alle, tarttui hänen päänsä* tammeen, ja
hän jäi riippumaan taivaan ja maan välille, mutta muuli juoksi matkaansa
hänen altansa.
2 Sam.14:26. Ja kuin hänen päänsä kerittiin (se tapahtui vihdoin joka
vuosi, sillä se oli hänelle ylen raskas, niin että hänen piti sen
keritsemän), niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sikliä kuninkaan
painon jälkeen.
10. Kuin yksi mies sen näki, ilmoitti hän Joabille, ja sanoi: katso, minä
näin Absalomin riippuvan tammessa.
11. Ja Joab sanoi miehelle, joka sen hänelle ilmoitti: katso, näitkös sen?
Miksi et lyönyt häntä siitä maahan? Niin minä olisin minun puolestani
antanut sinulle kymmenen hopiapenninkiä ja yhden vyön.
12. Mies sanoi Joabille: jos olisin saanut punnittuna tuhannen
hopiapenninkiä minun käteeni, en minä vielä sittenkään olisi kättäni
satuttanut kuninkaan poikaan; sillä kuningas käski meidän kuullemme
sinua ja Abisaita ja Ittaita, sanoen: pitäkäät vaari nuorukaisesta
Absalomista.
13. Eli jos minä vielä jotakin vääryyttä tehnyt olisin sieluni vahingoksi
