Jeremian Walituswirret .
III. Lucu.
JEremia walitta täsä taas hänen ja hänen Canssans surua ja waiwaisutta/ v. 1.
Rucoile Jumalan sitä nähdä/ ja toiwo wielä hänen auttawan heitä/ v. 19.
Että hänen laupiudens on peräti suuri/ v. 22.
Ylistä kärsimystä/ ja toiwo ristisä/ cuinga jalot cappalet ne owat/ v. 26.
Sillä ei HERra rangaise häwittäxens/ waan että hän taas auttais/ v. 31.
Sentähden ei pidä napistaman händä wastan: waan syndejä wastan/ v. 37.
Herättä sijtte idzens ja hänen Canssans tutkisteleman heitäns sencaltaisita olewan ansainnen ricoxillans/ etc. v. 40.
Walitta ja itke sitä/ v. 47.
Ja rucoile/ että HERra cuulis heidän asians/ ja costais heidän wihollisillens/ v. 55.
Val. v. 3:1 MInä olen se mies/ jonga wiheljäisyttä nähdä täyty hänen hirmuisudens widzan cautta.
Val. v. 3:2 Hän johdatti minua ja wei pimeyteen ja ei walkiuteen.
Val. v. 3:3 Hän on kätens käändänyt minua wastan/ ja toimitta toisin aina minun cansani.
Val. v. 3:4 Hän on tehnyt minun lihani ja minun nahcani wanhaxi/ ja minun luuni musertanut.
Val. v. 3:5 Hän rakensi minua wastan/ ja sapella ja waiwalla hän minua kääri.
Val. v. 3:6 Hän on minun pannut pimeyteen/ nijncuin aica cuollet.
Val. v. 3:7 Hän on minun muurannut sisälle/ etten minä pääse ulos/ ja minua cowaan jalcapuuhun pannut.
Val. v. 3:8 Ja waicka minä pargun ja huudan/ nijn hän corwans tukidze minun rucouxestani.
Val. v. 3:9 Hän on muurannut minun tieni kijnni wuojon kiwillä/ ja minun polcuni sulkenut.
Val. v. 3:10 Hän on wäijynyt minua/ nijncuin carhu/ nijncuin Lejoni salaudes.
Val. v. 3:11 Hän on minun andanut tieldä exyä/ hän on minua repinyt säpäleixi/ ja turhaxi tehnyt.
Val. v. 3:12 Hän on joudzens jännittänyt/ ja asetti minun nuolella tarcoitetta.
Val. v. 3:13 Hän ambuis minun munascuihini hänen wijnistäns.
Val. v. 3:14 Minä olen caiken minun Canssani nauro/ ja heidän jocapäiwäinen wirtens.
Val. v. 3:15 Hän on haikiudella minun rawinnut/ ja coiruoholla juowuttanut.
Val. v. 3:16 Hän on minun hambani säpäleixi musertanut/ hän kieritti minun tuhgasa.
Val. v. 3:17 Minun sielun on ajettu pois rauhasta/ minun täyty hywän unohta.
Val. v. 3:18 Minä sanoin: minun woiman ja minun toiwon HERran päälle on pois.
Val. v. 3:19 Muista sijs/ cuinga minä nijn radollinen ja hyljätty/ coiruoholla ja sapella juotettu olen.
Val. v. 3:20 Sinä cuitengin sitä ajattelet: Sillä minun sielun sano sitä/
Val. v. 3:21 minä panen sydämeni/ sentähden minä wielä nyt toiwon.
Val. v. 3:22 HERran laupiudesta se on/ etten me ratki huckunet/ ei hänen laupiudens wielä loppunut:
Val. v. 3:23 Waan joca huomen se on usi/ ja sinun uscollisudes on suuri.
Val. v. 3:24 HERra on minun osan sano minun sielun/ sentähden tahdon minä häneen toiwo.
Val. v. 3:25 Sillä HERra on hywä nijlle/ jotca häneen toiwowat/ ja nijlle sieluille/ jotca händä kysywät.
Val. v. 3:26 Hywä on olla kärsiwäisnä/ ja HERralda apua toiwo.
Val. v. 3:27 Hywä on ihmiselle/ ijestä canda nuorudesans.
Val. v. 3:28 Että hän istu yxinäns/ on wait/ cosca jotakin hänen päällens tule/
Val. v. 3:29 Ja pane suuns tomuhun/ ja odotta toiwo/
Val. v. 3:30 Ja anda lyödä poskillens/ ja paljo pilcka kärsi.
Val. v. 3:31 Sillä ei HERra syöxä pois ijancaickisest/ waan hän saatta murhellisexi/
Val. v. 3:32 Ja taas armahta hänen suurest laupiudestans/
Val. v. 3:33 Sillä ei hän sydämestäns ihmisiä curita/ eikä murheseen saata.
Val. v. 3:34 Nijncuin hän tahdois radolliset maan päällä anda paina ratki alas/
Val. v. 3:35 Ja heidän syyns anda Jumalan edes wääränä olla/
Val. v. 3:36 Ja heitä wäärin duomita/ nijncuin ei HERra sitä näkiskän.
Val. v. 3:37 CUca tohti sijs sano: sencaltaiset tapahtuwat ilman HERran käskytä?
Val. v. 3:38 Ja ettei hywä eli paha tule hänen käskyns cautta?
Val. v. 3:39 Mixi sijs ihmiset nurisewat heidän eläisäns? Jocainen nuriscan hänen syndejäns wastan.
Val. v. 3:40 Tutkistelcam ja edzikäm meidän menom ja palaitkam HERran tygö.
Val. v. 3:41 Nostacam meidän sydämem ja kätem taiwasen päin/ Jumalan tygö.
Val. v. 3:42 Me/ me olemma syndiä tehnet/ ja cowacorwaiset ollet/ sentähden sinä oikein teit/ ettes säästänytkän.
Val. v. 3:43 Waan sinä olet wihalla meitä pimittänyt/ ja wainonnut/ ja armottomast surmannut.
Val. v. 3:44 Sinä werhotit idzes pilwellä/ ettei rucous pääsnyt sen läpidze.
Val. v. 3:45 Sinä olet meitä loaxi ja saastaisudexi Canssain seas tehnyt.
Val. v. 3:46 Caicki meidän wihollisem owat suutans ammottanet meitä wastan.
Val. v. 3:47 Me painetan alas ja rangaistan pelgolla ja ahdistuxella.
Val. v. 3:48 Minun silmäni wuotawat wesiojia/ minun Canssani tyttären surkiuden tähden.
Val. v. 3:49 Minun silmäni wuotawat/ ja ei taida lacata/
Val. v. 3:50 Sillä ei he asetu/ sijhenasti että HERra cadzo taiwast alas ja näke.
Val. v. 3:51 Minun silmäni culutta minulda elämäni/ minun Caupungini tytärten tähden.
Val. v. 3:52 Minun wiholliseni owat minun ajanet/ nijncuin linnun ilman syytä.
Val. v. 3:53 He owat minun elämäni cuoppan salwannet/ ja heittänet kiwen minun päälleni.
Val. v. 3:54 He owat myös minun pääni wedellä walanet/ nijn minä sanoin: nyt minä ratki hucas olen.
Val. v. 3:55 Mutta minä huudin sinun nimes/ HERra/ alhalda cuopasta/
Val. v. 3:56 Ja sinä cuulit minun äneni/ Älä sinun corwias kätke minun huocauxestani ja huudostani.
Val. v. 3:57 Lähene/ cosca minä sinua huudan/ ja sano: älä pelkä.
Val. v. 3:58 Ratcaise sinä HERra minun sieluni asia/ ja lunasta minun hengen.
Val. v. 3:59 HERra cadzo/ cuinga minun nijn wääryttä tehdän/ ja auta minua minun oikeuteni.
Val. v. 3:60 Sinä näet caicki heidän costons/ ja caicki heidän ajatuxens minusta.
Val. v. 3:61 HERra/ sinä cuulet heidän pilckans/ ja caicki heidän ajatuxens minua wastan/
Val. v. 3:62 Minun wainollisteni huulet ja heidän neuwons minua wastan yli päiwä.
Val. v. 3:63 Cadzo sijs/ cosca he maata panewat eli nousewat/ nijn he minusta wirsiä laulawat.
Val. v. 3:64 Costa heille HERra nijncuin he ansainnet owat.
Val. v. 3:65 Anna heidän sydämens wapista/ ja sinun kiroustas tuta.
Val. v. 3:66 Waino heitä hirmuisudella/ ja hucuta heitä HERran taiwan alda.
Vers. 18. Minun toiwon HERran päälle on pois ) Jumaliset päästäwät myös toisinans ristin alla sencaltaisia sanoja/ jotca näyttäwät heidän kärsimättömydens ja heickomielisydens/ nijncuin myös Jobis kyllä nähdän: jonga HERra anda tapahtu että myös he ymmärräisit heidän wiheljäisydens/ ja sitä enämbi nöyrytäisit idzens hänen edesäns/ ja rucoilisit: HERra älä johdata meitä kiusauxeen. Nijn hän taas lohdutta heitä ja anda sen heille andexi.
v. 55. Cuopasta ) Nimittäin sieldä cunga hän oli paiscattu/ Ier. 38:6.
v. 64. Costa ) Ier. 11:20.