Ensimäinen Cuningasten Kirja
XVII. Lucu.
ELia ennusta ettei pidä sataman monicahtamina wuosina/ v. 1.
HERra käske hänen olla Chritin ojan tykönä/ josa Carnet hänelle ruoca tuowat/ v. 2.
ojan cuiwates käske HERra hänen Zarpathijn/ josa leski hänen wähällä einellä cauwan ruocki/ v. 7.
jonga poica cuole/ ja Elia rucouxellans Jumalan tygö/ herättä sen/ v. 17.
1 Kun 17:1 JA Elia se Thesbiteri Gileadin asuja/ sanoi Ahabille: nijn totta cuin HERra Israelin Jumala elä/ jonga edes minä seison/ ei pidä näillä wuosilla castetta eikä sadetta tuleman/ muutoin jollen minä sitä sano.
1 Kun 17:2 JA HERran sana tuli hänen tygöns/ sanoden:
1 Kun 17:3 Mene tästä pois/ ja käännä sinus itän päin/ ja lymytä sinus Chritin ojan tygö/ joca on Jordanin tykönä.
1 Kun 17:4 Ja sinun pitä juoman ojasta/ ja minä olen käskenyt Carnetten elättä sinua siellä.
1 Kun 17:5 Hän meni sinne/ ja teki HERran sanan jälken/ ja meni ja istui Chritin ojan tykönä/ joca on Jordanin tykönä.
1 Kun 17:6 Ja Carnet weit hänelle leipä ja liha/ huomeneltain ja ehtona/ ja hän joi ojasta.
1 Kun 17:7 JA monicahtain päiwäin perästä cuiwi oja: sillä ei ollut sadetta maacunnas.
1 Kun 17:8 Nijn tuli HERran sana hänen tygöns/ sanoden:
1 Kun 17:9 Nouse ja mene Zarpathijn/ joca Zidonin tykönä on/ ja pysy siellä/ sillä minä olen käskenyt lesken sinua siellä elättä.
1 Kun 17:10 Ja hän nousi ja meni Zarpathijn. Ja cosca hän Caupungin porttijn tuli/ cadzo/ nijn leski oli siellä ja haki puita/ ja hän puhui hänelle/ sanoden: tuo minulle wähä wettä astias juodaxeni.
1 Kun 17:11 Cosca hän meni tuoman/ huusi hän händä/ ja sanoi: tuo myös minulle pala leipä kädesäs.
1 Kun 17:12 Hän sanoi: nijn totta cuin HERra sinun Jumalas elä/ ei ole minulla leipä/ mutta pio jauhoja wackaises/ ja wähä öljyä astias: ja cadzo/ minä cocon yhden puun eli caxi/ ja menen sitä walmistaman minulleni ja minun pojalleni/ syödäxem ja cuollaxem.
1 Kun 17:13 Elia sanoi hänelle: älä pelkä/ mene ja tee nijncuins sanonut olet/ cuitengin leiwo minulle wähä kyrsäinen sijtä ja tuo tänne: mutta sinulles ja sinun pojalles pitä myös sinun sijtä tekemän:
1 Kun 17:14 Sillä nijn sano HERra Israelin Jumala: ettei jauhot wackaisest pidä loppuman/ ja öljy astiast ei pidä puuttuman/ sijhen päiwään/ että HERra anda sata maan päälle.
1 Kun 17:15 Hän teki nijncuin Elia puhunut oli/ ja meni. Ja hän söi/ ja myös waimo perheinens cauwan aica.
1 Kun 17:16 Ja ei jauhot loppunet wackaisest/ eikä öljy astiast HERran sanan jälken/ cuin hän Elian cautta puhunut oli.
1 Kun 17:17 SIitte sairasti perhen emännän poica/ ja hänen sairaudens oli nijn rascas/ ettei henge hänes sillen ollut.
1 Kun 17:18 Ja hän sanoi Elialle: mitä minun on sinun cansas tekemist sinä Jumalan mies? sinä olet tullut minun tygöni/ että minun pahateconi muistetaisin/ ja minun poican cuolis?
1 Kun 17:19 Hän sanoi: tuo tänne poicas/ ja hän otti hänen/ hänen sylistäns/ ja meni ylistupaan cusa hän asui/ ja pani hänen omaan wuoteseens.
1 Kun 17:20 Ja huusi HERran tygö/ ja sanoi: HERra minun Jumalan/ oletkos nijn pahoin tehnyt tätä leske wastan/ jonga tykönä minä holhotan/ ettäs tapat hänen poicans?
1 Kun 17:21 Ja hän ojensi idzens colmasti nuorucaisen päälle/ ja huusi HERran tygö/ ja sanoi: HERra minun Jumalan/ anna tämän nuorucaisen sielu tulla häneen jällens.
1 Kun 17:22 Ja HERra cuuli Elian änen/ ja hänen sieluns tuli häneen jällens/ ja hän wircois.
1 Kun 17:23 Ja Elia otti pojan ja cannoi ylistuast alas huoneseen/ ja andoi äitillens/ ja sanoi: cadzo/ täsä elä sinun poicas.
1 Kun 17:24 Ja waimo sanoi Elialle: nyt minä ymmärrän ettäs olet Jumalan mies/ ja HERran sana on tosi sinun suusas.
Vers. 13. Leiwo minulle wähä kyrsäinen ) Sitä käske hän händä coetellaxens/ jos hän uscois ja olis HERran sanalle cuuliainen.
v. 21. Ja hän ojensi idzens ) Nijn Elisa myös teki 2. Reg. 4:34. ja Paulus , Act. 20:10. ei että se jotakin auttais/ waan että Jumalalle kelpais tehdä hänen ihmeitäns jongun cautta.