TOBIAN KIRJA
10. Luku.
Tobian palaus kotia murheellisten vanhempainsa tykö.
Kuin nuori Tobia häittensä tähden kauvan oli poissa, rupesi vanha Tobia, hänen isänsä, murehtimaan ja sanoi: miksi minun poikani niin kauvan poissa on, ja mikä häntä viivyttää?
2. Mitämaks Gabel on kuollut, ja ei kenkään tahdo hänelle rahaa maksaa.
3. Ja tulivat sangen murheellisiksi, Tobia ja Hanna hänen emäntänsä, ja itkivät molemmin, ettei heidän poikansa määrätyllä ajalla
kotia tullut.
4. Ja hänen äitinsä itki niin ettei hän tahtonut itsiänsä lohduttaa antaa, ja sanoi: voi minun poikani! voi minun poikani! miksi me olemme päästäneet sinun vaeltamaan? meidän ainoan ilomme meidän ainoan lohdutuksemme vanhuudessamme, meidän sydämemme ja meidän perillisemme.
5. Meillä olisi kyllä tavaraa ollut, jos emme sinua olisi
päästäneet pois.
6. Ja Tobia sanoi hänelle: ole ääneti ja hyvässä turvassa! ei meidän pojallamme Jumalan avulla hätää ole, hänellä on uskollinen kumppani kanssansa.
7. Vaan ei hän tahtonut itsiänsä antaa lohduttaa, ja juoksi joka päivä ulos ja katsoi joka kujalle kusta hänen tuleman piti, jos hän, jossakussa hänen näkis.
8. Mutta Raguel sanoi vävyllensä Tobialle: pysy meidän tykönämme, minä tahdon sanan lähettää Tobialle sinun isälles, ja hänen tietää antaa, ettäs terveenä olet.
9. Ja Tobia sanoi: minä tiedän että minun isäni ja äitini parhaallansa lukevat jokaisen päivän ja hetken, ja ovat minun tähteni kovin murheissansa.
10. Ja kuin Raguel monilla sanoilla rukoili Tobiaa, ja ei hän millään muotoa sitä tehdä tahtonut, antoi hän hänelle Saaran, ja antoi hänelle puolen kaikesta tavarastansa, palvelioista, piioista, karjasta, kameleista ja härjistä ja paljon rahaa, ja antoi hänen terveenä ja iloisena tyköänsä mennä pois, ja sanoi:
11. Herran pyhä enkeli olkoon sinun kanssas tiellä, ja saattakoon sinun terveenä kotia jälleen, ettäs löytäisit vanhempas terveenä; ja Jumala antakoon minun silmäni nähdä teidän lapsenne ennen kuin minä kuolen!
12. Ja vanhemmat ottivat tyttärensä, ja suuta antoivat hänen, ja päästivät hänen tyköänsä,
13. Ja neuvoivat häntä, että hän pitäis miehensä vanhemmat kunniassa, niinkuin omat vanhempansa, rakastais miestänsä, hallitsis visusti perheen, pitäis itsensä kunniallisesti.