33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

11 Luku

11 Luku

Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista 1 – 44, ja sen tähden ylipapit ja fariseukset, noudattaen Kaifaan neuvoa, päättävät tappaa Jeesuksen 45 – 53, mutta hän väistyy Efraim nimiseen kaupunkiin 54 – 57.

Latsarus kuolee, mutta Jesus herättää hänen kuolleista.
II. Kaiphas antaa neuvon, että Jesus piti tapettaman.
III. Jesus menee ja oleskelee Ephraimissa.

1. Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.

1. Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.

Luuk. 10:38-39 Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.

39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.

2. Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.

2. Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivasi*, jonka veli Latsarus sairasti.

Matt. 26:7 tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla.

Matt 26:7. Tuli vaimo hänen tykönsä, jolla oli lasi kallista voidetta, ja kaasi sen hänen päänsä päälle* atrioitessansa.

Mark. 14:3 Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä.

Mark 14:3. Ja kuin hän oli Betaniassa spitalisen Simonin huoneessa, ja atrioitsi, niin tuli yksi vaimo, jolla oli lasi turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja hän särki lasin ja vuodatti hänen päänsä päälle.

Joh. 12:3 Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

Joh 12:3. Niin Maria otti naulan turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja voiteli Jesuksen jalat, ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillansa*. Ja huone täytettiin voiteen hajusta.

3. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa.

3. Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.

4. Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.

4. Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.

5. Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.

5. Mutta Jesus rakasti Marttaa, ja hänen sisartansa, ja Latsarusta.

6. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää;

6. Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.

7. mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: Menkäämme taas Juudeaan.

7. Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.

8. Opetuslapset sanoivat hänelle: Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!

8. Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.

Joh. 10:31 Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.

9. Jeesus vastasi: Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.

9. Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.

Joh. 9:4 Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.

10. Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa.

10. Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.

11. Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.

11. Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.

12. Niin opetuslapset sanoivat hänelle: Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi.

12. Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.

13. Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.

13. Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.

14. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: Lasarus on kuollut,

14. Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.

15. ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä.

15. Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.

16. Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa.

16. Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.

17. Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa.

17. Niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.

18. Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä.

18. Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoistakymmentä vakomittaa.

19. Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.

19. Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.

20. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona.

20. Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.

21. Ja Martta sanoi Jeesukselle: Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.

21. Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.

22. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot.

22. Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.

23. Jeesus sanoi hänelle: Sinun veljesi on nouseva ylös.

23. Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.

Joh 6:33. Sillä Jumalan leipä on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elämän.

24. Martta sanoi hänelle: Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä.

24. Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa* viimeisenä päivänä.

Dan. 12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.

Luuk 14:14. Niin sinä olet autuas; sillä ei heillä ole varaa sinulle maksaa, sillä sinulle pitää maksettaman vanhurskasten ylösnousemisessa.

Joh. 5:28-29 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä

29. ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

Joh 5:29. Ja pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen.

25. Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

25. Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.

26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?

26. Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti*: uskotkos sen?

Joh 6:27. Älkäät tehkö sitä ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitä ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika teille antava on*; sillä Isä Jumala on sen vahvistanut+.

Joh. 6:35 Jeesus sanoi heille: Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

Joh 6:35. Jesus sanoi heille: minä olen elämän leipä: joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo, ja joka uskoo minun päälleni, ei hän koskaan janoo.

Joh 6:40. Tämä on sen tahto, joka minun lähetti, että jokainen joka näkee Pojan ja uskoo hänen päällensä, hänellä pitää ijankaikkinen elämä oleman*, ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.

Joh 6:54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on ijankaikkinen elämä, ja minä olen herättävä hänen viimeisenä päivänä.

27. Hän sanoi hänelle: Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan.

27. Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi*, joka tuleva oli maailmaan.

Matt. 16:16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.

Matt 16:16. Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.

Joh 4:42. Ja sanoivat sille vaimolle: emme nyt silleen usko sinun puhees tähden; sillä me olemme itse kuulleet ja tiedämme, että hän on totisesti Kristus, maailman Vapahtaja.

Joh. 6:69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.

Joh 6:69. Ja me uskomme ja olemme ymmärtäneet, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika?

28. Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.

28. Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.

29. Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.

29. Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykönsä.

30. Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.

30. (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)

31. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.

31. Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nopiasti nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.

32. Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut.

32. Kuin Maria sinne tuli, missä Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.

33. Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;

33. Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,

34. ja hän sanoi: Mihin te panitte hänet? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.

34. Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.

35. Ja Jeesus itki.

35. Ja Jesus itki.

Luuk. 19:41 Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä

36. Niin juutalaiset sanoivat: Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!

36. Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.

37. Mutta muutamat heistä sanoivat: Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?

37. Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi*, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?

Joh. 9:6-7 Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen

Joh 9:6. Kuin hän tämän sanonut oli, sylki hän maahan ja teki loan syljestä ja voiteli sokian silmät loalla,

7. ja sanoi hänelle: Mene ja peseydy Siiloan lammikossa - se on käännettynä: lähetetty. - Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.

38. Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.

38. Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.

39. Jeesus sanoi: Ottakaa kivi pois. Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää.

39. Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.

40. Jeesus sanoi hänelle: Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?

40. Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.

Joh. 11:4 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.

41. Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.

41. Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.

42. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.

42. Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minua lähettäneeksi.

43. Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: Lasarus, tule ulos!

43. Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.

44. Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä.

44. Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääri liinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.

45. Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

45. Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.

46. Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.

46. Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.

47. Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?

47. Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon*, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmettä.

Matt 26:3. Silloin kokoontuivat pappein päämiehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ylimmäisen papin saliin, joka kutsuttiin Kaiphas.

Mark 14:1. Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja makianleivän päivät*. Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he kavaluudella hänen kiinni ottaisivat ja tappaisivat.

Luuk 22:2. Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he olisivat hänen saaneet tappaa*. Mutta he pelkäsivät kansaa.

48. Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.

48. Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.

49. Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: Te ette tiedä mitään.

49. Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:

50. ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu.

50. Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden*, ettei kaikki kansa hukkuisi.

Joh. 18:14 Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: On hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan edestä.

Joh 18:14. Ja Kaiphas oli se, joka Juudalaisille oli neuvon antanut, että yhtä ihmistä olis tarpeellinen kuolettaa kansan edestä.

51. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä,

51. Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,

52. eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.

52. Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.

Joh. 10:16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

53. Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.

53. Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.

54. Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen.

54. Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Ephraim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.

55. Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä.

55. Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.

56. Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?

56. Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?

57. Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.

57. Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, missä hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.