3 luku

Herra tulee. Hän puhdistaa ja tuomitsee. Ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä.

1. Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot.

1. Katso, minä lähetän minun enkelini, joka minun eteeni pitää tien valmistaman; ja kohta tulee templiinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte; katso, hän tulee, sanoo Herra Zebaot.

1. CAdzo minä lähetän minun Engelini joca minun eteeni pitä tien walmistaman. Ja hänen Templijns tule cohta se HERra jota te edzitte: ja lijton Engeli jota te halajatte. Cadzo hän tule sano HERra Zebaoth.

1. CAtzo/ Mine leheten minun Engelin/ ioca minun eteni Tien valmistaman pite. Ja cocta tulepi henen Templins tyge/ se HERRA/ iota te etzitte/ Ja se Lijton Engeli/ iota te halaiat/ Catzos/ hen tulepi/ sanopi se HERRA Zebaoth. (Katso/ Minä lähetän minun enkelini/ joka minun eteeni tien walmistaman pitää. Ja kohta tuleepi hänen templiinsä tykö/ se HERRA/ jota te etsitte/ Ja se liiton enkeli/ jota te halajatte/ Katsos/ hän tuleepi/ sanoopi se HERRA Zebaoth.)

2. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua.

2. Mutta kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? ja kuka voi seisoa, kuin hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin hopiasepän tuli ja niinkuin pesiän saippua.

2. Mutta cuca woi hänen tulemisens päiwä kärsiä? ja cuca woi seiso cosca hän ilmandu? sillä hän on nijncuin hopiasepän tuli ja nijncuin pesiän saipua.

2. Mutta cuca woipi henen Tulemisens peiuen kersie? ia cuca woipi seiso/ coska hen ilmandupi? Sille hen ombi ninquin Hopiasepen tuli/ ia ninquin Peseueisen Saipua. (Mutta kuka woipi hänen tulemisensa päiwän kärsiä? ja kuka woipi seisoa/ koska hän ilmaantuupi? Sillä hän ompi niinkuin hopeasepän tuli/ ja niinkuin pesewäisen saippua.)

3. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.

3. Hän on istuva ja sulaava ja selittävä hopian; hän on puhdistava ja hivuttava Levin pojat, niinkuin kullan ja hopian. Silloin pitää heidän tuoman Herralle ruokauhria vanhurskaudessa.

3. Hän on istuwa ja sulawa ja selittäwä hopian hän on puhdistawa ja hiuttawa Lewin pojat nijncuin hopian ja cullan.

3. Henen pite istuman ninquin Walaian ia sulattaman/ ia sen Hopian selittemen/ Henen pite pudhastaman ia hiuttaman ne Leuin poiat/ ninquin Hopian ia Cullan. (Hänen pitää istuman niinkuin walajan ja sulattaman/ ja sen hopean selittämän/ Hänen pitää puhdistaman ja hiwuttaman ne Lewin pojat/ niinkuin hopean ja kullan.)

4. Ja Herralle ovat otollisia Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat niinkuin ammoin menneinä päivinä ja muinaisina vuosina.

4. Ja Juudan ja Jerusalemin ruokauhrit pitää kyllä Herralle kelpaaman, niinkuin muinen ja entisinä vuosina.

4. Silloin pitä heidän tuoman HERralle ruocauhria wanhurscaudes ja Judan ja Jerusalemin ruocauhrit pitä kyllä HERralle kelpaman nijncuin muinen ja endisinä wuosina.

4. Silloin heiden pite HERRALLE Rocawffri edestooman Wanhurskaudhes/ Ja Judan ia Jerusalemin Rocowffrit pite HERRALLE kylle kelpaman/ ninquin muinen/ ia nijne entisine wosina. (Silloin heidän pitää HERRALLE ruokauhrin edestuomaan wanhurskaudessa/ Ja Judan ja Jerusalemin ruokauhrit pitää HERRALLE kyllä kelpaaman/ niinkuin muinen/ ja niinä entisinä wuosina.)

5. Ja minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi velhoja ja avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot.

5. Ja minä tahdon tulla teidän tykönne ja rangaista teitä, ja tahdon olla nopia todistaja noitia vastaan, huorintekiöitä ja valapattoisia vastaan, ja niitä vastaan, jotka palkolliselta palkan pidättävät, leskille ja orvoille väkivaltaa ja vääryyttä tekevät, ja jotka muukalaista sortavat, eikä pelkää minua, sanoo Herra Zebaot.

5. JA minä tahdon tulla teidän tygönne ja rangaista teitä ja tahdon olla nopia todistaja noitia huorin tekiöitä ja walapattoisita wastan. Ja nijtä wastan jotca palcollisille leskille ja orwoille wäkiwalda ja wääryttä tekewät ja jotca muucalaisia sortawat eikä pelkä minua sano HERra Zebaoth.

5. Ja mine tadhon tulla teiden tygen ia rangasta teite/ ia tadhon olla nopia Todhistaia nijte Noitia/ Horintekiein/ ia Walapattoin wastan. Ja nijte wastan/ iotca wäkiualta ia wärytte tekeuet palcolistein/ Leskille ia Oruoille/ ia iotca sen Mwcalaisen sortauat/ ia euet Minua pelke/ sanopi se HERRA Zebaoth. (Ja minä tahdon tulla teidän tykönne ja rangaista teitä/ ja tahdon olla nopea todistaja niitä noitia/ huorintekijäin/ ja walapattoin wastaan. Ja niitä wastaan/ jotka wäkiwaltaa ja wääryyttä tekewät palkollisten/ Leskille ja orwoille/ ja jotka sen muukalaisen sortawat/ ja eiwät minua pelkää/ sanoopi se HERRA Zebaoth.)

6. Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä:

6. Sillä minä olen Herra, joka en muutu; ja te Jakobin lapset, ette ole hukkuneet.

6. Sillä minä olen HERra joca en walehtele ja te Jacobin lapset ei teidän caickein pidä huckuman.

6. Sille Mine se HERRA olen/ ioca ei walectele/ Ja te Jacobin Lapset eipe te caiki pide huckuman. (Sillä minä se HERRA olen/ joka ei walehtele/ Ja te Jacobin lapset eipä te kaikki pidä hukkuman.)

7. isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä. Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: Missä asiassa meidän on käännyttävä?

7. Te olette hamasta teidän isäinne ajasta alati poikenneet pois minun säädyistäni, ja ette ole niitä pitäneet; niin kääntykäät nyt minun tyköni, niin minä tahdon myös kääntyä teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot. Niin te sanotte: missä meidän pitää meitämme kääntämän?

7. TE oletta hamast teidän Isäin ajast alati poikennet pois minun käskyistäni ja et te ole nijtä pitänet. Nijn käändäkät nyt teitän minun tygöni nijn minä tahdon myös minuni käätä teidän tygönne sano HERra Zebaoth.

7. Te oletta hamast teiden Isein aiast alati poikennuet minun Keskysteni/ ia eipe te nijte pitenyet ole. Nin kendeket nyt teiten minun tykeni/ Nin mine tadhon mös minuni teiden tygen käte/ sanopi se HERRA Zebaoth. (Te olette hamasta teidän isäin ajasta alati poikenneet minun käskystäni/ ja eipä te niitä pitäneet ole. Niin kääntäkäät nyt teitän minun tyköni/ Niin minä tahdon myös minuni teidän tykön kääntää/ sanoopi se HERRA Zebaoth.)

8. Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: Missä asiassa me sinulta riistämme? Kymmenyksissä ja antimissa.

8. Onko se oikein, että ihminen pettää Jumalan, niinkuin te minun petätte? niin te sanotte: missä me sinun petämme? Kymmenyksissä ja ylennysuhrissa.

8. Nijn te sanotta: misä meidän pitä meitäm käändämän? Ongo se oikein että ihminen pettä Jumalan nijncuin te minun petätte? Nijn te sanotta: misä me sinua petämme? kymmenexis ja ylönnysuhris.

8. Nin te sanotta/ Misse meiden pite meiten kendemen? Ongo se oikein/ ette Inhimisen pite Jumalata pettemen/ Ninquin te Minua petet? Nin te sanotta/ Mille me sinua * petemme? Tijunnilla ia Utisis. (Niin te sanotte/ Missä meidän pitää meitän kääntämän? Onko se oikein/ että ihmisen pitää Jumalata pettämän/ Niinkuin te minua petät? Niin te sanotte/ Millä me sinua petämme? Tijunnilla ja uutisis.)

9. Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta.

9. Sentähden te olette kirouksella kirotut, että te minun petätte, kaikki kansa.

9. Sentähden te oletta kirotut nijn että caickinaiset catowat teidän käsistän: sillä caicki te minun petätte.

9. Senteden te Förbannatut oletta/ nin ette caikinaiset catouat teiden käsisten/ Sille te caiki minun petette. (Sentähden te förbannatut olette/ niin te kaikkinaiset katoowat teidän käsistän/ Sillä te kaikki minun petätte.)

10. Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.

10. Mutta tuokaat täydelliset kymmenykset minun aittaani, että minun huoneessani ruokaa olis; ja niin koetelkaat minua, sanoo Herra Zebaot, ellen minä myös avaa teille taivaan akkunia, ja vuodata sieltä runsaasti siunausta.

10. Mutta wiekät täydelliset kymmenexet minun aittaani että minun huonesani ruoca olis. Ja nijn coetelcat minua sano HERra Zebaoth ellen minä myös awaja teille taiwan ackunoita ja wuodatan sieldä runsasti siunausta.

10. Mutta edeswieket teudhelisen Tijunnin Minun Tijundiaittahani/ ette minun Honessani madhais Roca olla. Ja coetelkat minua sen cautta/ sanopi se HERRA Zebaoth/ ellei mine mös ylesauaia teille Taiuan Ackunat/ ia sielde alaswodhatan runsasti Siugnauxen. (Mutta edeswiekäät täydellisen tijunnin minun tijuntiaittaani/ että minun huoneessani mahtaisi ruoka olla. Ja koetelkaat minua sen kautta/ sanoopi se HERRA Zebaoth/ ellei minä myös ylösawaa teille taiwaan akkunat/ ja sieltä alaswuodatan runsaasti siunauksen.)

11. Ja minä karkoitan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maanne hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot.

11. Ja minä tahdon teiltä syöjän rangaista ettei se teiltä maan hedelmää hukuttaisi, ja ettei viinapuu teidän pellossanne olisi hedelmätöin, sanoo Herra Zebaot.

11. Ja minä tahdon teildä syöjän rangaista ettei hän teildä maan hedelmätä hucutais ja ettei wijnapuu teidän pellosan olis hedelmätöin sano HERra Zebaoth.

11. Ja mine tadhon teiden polestan sen Söyan/ rangaista/ ettei hen teille ne Maan hedhelmet hucutaisi/ ia ettei teille pidhe Winapu Pellosa hedhelmetoin oleman/ sanopi se HERRA Zebaoth. (ja minä tahdon teidän puolestanne sen syöjän/ rangaista/ ettei hän teille ne maan hedelmät hukuttaisi/ ja ettei teille pidä wiinapuu pellossa hedelmätöin oleman/ sanoopi se HERRA Zebaoth.)

12. Ja teidän onneanne kiittävät kaikki pakanat, sillä te tulette olemaan ihasteltu maa, sanoo Herra Sebaot.

12. Niin että kaikki pakanat pitää teidän autuaaksi sanoman; sillä teidän pitää kallis maa oleman, sanoo Herra Zebaot.

12. Nijn että caicki pacanat pitä teidän autuaxi sanoman: sillä teillä pitä callis maa oleman sano HERra Zebaoth.

12. Nin ette caiki Pacanat pite teite autuaxi sanoman/ Sille teiden pite yxi halaittapa Maa oleman/ sanopi se HERRA Zebaoth. (Niin että te kaikki pakanat pitää teitä autuaaksi sanoman/ Sillä teidän pitää yksi halattawa maa olemaan/ sanoopi se HERRA Zebaoth.)

13. Ynseät ovat teidän puheenne minua vastaan, sanoo Herra. Mutta te sanotte: Mitä me olemme puhuneet sinua vastaan?

13. Kovasti te puhutte minua vastaan, sanoo Herra. Ja te sanotte: mitä me puhumme sinua vastaan?

13. COwasti te puhutta minua wastan sano HERra: ja te sanotta: mitäst me puhumma sinua wastan?

13. Couasti te puhutta minua wastan/ sanopi HERRA ia te sanotta/ Mite me puhuma sinua vastan. (Kowasti te puhutte minua wastaan/ sanoopi HERRA ja te sanotte/ Mitä me puhumme sinua wastaan.)

14. Te sanotte: Herran palveleminen on turha; ja mitä hyötyä siitä on ollut, että me olemme hänelle suorittaneet säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojen edessä.

14. Te sanotte: se on turha, kuin Jumalaa palvellaan, ja mitä se auttaa, että me pidämme hänen käskynsä, ja vaivaamme meidän elämäämme Herran Zebaotin edessä?

14. Sillä te sanotta: se on turha cuin Jumalata palwellan ja mitä se autta että me pidämme hänen käskyns ja waiwamme meidän elämätäm HERran Zebaothin edes?

14. Sille ette te sanotta/ Se on turha quin Jumalata paluellan/ ia mite se autta/ ette me pidhem henen Keskyns/ Ja waiuamma meiden elemen sen HERRAN Zebaothin edes? (Sillä että te sanotte/ Se on turha kuin Jumalata palwelen/ ja mitä te auttaa/ että me pidämme hänen käskynsä/ Ja waiwaamme meidän elämän sen HERRAN Zebaothin edessä?)

15. Nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ne tulevat raketuiksi. He kiusaavat Jumalaa, mutta pelastuvat.

15. Sentähden me ylistämme ylönkatsojia; sillä jumalattomat menestyvät; he kiusaavat Jumalaa, ja se heille menestyy.

15. Sentähden me ylistämme ylöncadzoita? sillä jumalattomat menestywät he kiusawat Jumalata ja se heille menesty.

15. Senteden me ylistemme nijte Ylencatzoit/ Sille ne Jumalattomat menestyuet/ he kiusauat Jumala/ ia se kieupi heille mötekäsin. (Sentähden me ylistämme niitä ylenkatseita/ Sillä ne jumalattomat menestywät/ he kiusaawat Jumalaa/ ja se käypi heille myötäkäsin.)

16. Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.

16. Silloin ne, jotka Herraa pelkäävät, lohduttavat toinen toistansa näin: Herra ottaa siitä vaarin ja kuulee sen, ja muistokirja on kirjoitettu hänen eteensä niille, jotka Herraa pelkäävät ja muistavat hänen nimensä.

16. MUtta jumaliset lohduttawat toinen toistans näin: HERra otta sijtä waarin ja cuule sen ja muistokirja on kirjoitettu hänen eteens: jotca HERra pelkäwät ja muistawat hänen nimens päälle.

16. Mutta ne Jumaliset tellens toinen toistans lohuttauat/ HERRA sijte warinotta ia sen cwle. Ja se on yxi Muistokiria heiden etens/ iotca HERRA pelkeuet ia muistauat henen Nimens päle. (Mutta ne jumaliset tällens toinen toistansa lohduttawat/ HERRA siitä waarinottaa ja sen kuulee. Ja se on yksi muistokirja heidän eteensä/ jotka HERRAA pelkääwät ja muistawat hänen nimensä päälle.)

17. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee.

17. Niiden pitää, sanoo Herra Zebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, oleman minun omani; ja minä tahdon heitä armahtaa, niinkuin mies armahtaa poikaansa, joka häntä palvelee.

17. Nijden pitä sano HERra Zebaoth sinä päiwänä jonga minä teen oleman minun omani ja minä tahdon heitä armahta nijncuin mies armahta poicans joca händä palwele.

17. Ninen pite ( sanopi se HERRA Zebaoth ) sinä peiuene/ ionga mine teen/ oleman minun Erinomaisudhen. Ja mine tadhon heite armacta/ ninquin iocu Mies henen Poicans armaitze/ ioca hende paluele. (Niiden pitää (sanoopi se HERRA Zebaoth) sinä päiwänä/ jonka minä teen/ olemaan minun erinomaisuuden. Ja minä tahdon heitä armahtaa/ niinkuin joku mies hänen poikaansa armaitsee/ joka häntä palwelee.)

18. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.

18. Ja teidän pitää jälleen sitä vastaan näkemän, mikä eroitus on vanhurskaan ja jumalattoman vaiheella, ja sen vaiheella, joka Jumalaa palvelee, ja sen, joka ei häntä palvele.

18. Ja teidän pitä jällens sitä wastan näkemän mikä eroitus on wanhurscan ja jumalattoman waihella: ja sen waihella joca Jumalata palwele ja sen joca ei händä palwele.

18. Ja teiden pite site wastan iellensnäkemen/ mike eroitus ombi sen Wanhurskan ia sen Jumalattoman waihel/ ia sen waihel ioca Jumalata paluele/ ia sen ioca ei hende paluele. (Ja teidän pitää sitä wastaan jällens näkemän/ mikä eroitus ompi sen wanhurskaan ja sen jumalattoman waiheella/ ja sen waiheella joka Jumalata palwelee/ ja sen joka ei häntä palwele.)