5 luku

Itkuvirsi Israelista. Oikea ja väärä Herran palvelus. Tuleva Herran päivä. Pakkosiirtolaisuus.

1. Kuulkaa tämä Herran sana, itkuvirsi, jonka minä viritän teistä, te Israelin heimo.

1. Kuulkaat te, Israelin huone, näitä sanoja; sillä minun täytyy tämän valitusveisun teistä nostaa.

1. CUulcat te Israelin huonesta näitä sanoja sillä minun täyty tämän walitusweisun teistä nosta.

1. CWlcat te Israelin Honesta/ näite sanoia/ Sille minun teuty temen Walitosweisun teiden ylitzen nosta. (Kuulkaat te Israelin huoneesta/ näitä sanoja/ Sillä minun täytyy tämän walitusweisuun teidän ylitsen nostaa.)

2. Kaatunut on neitsyt Israel eikä enää nouse; hän viruu kaadettuna maassansa, eikä ole, kuka hänet nostaisi.

2. Neitsy Israel on langennut, niin ettei hän voi jälleen nousta ylös; hän on kukistettu maahan, ja ei kenkään häntä auta ylös.

2. Neidzy Israel on langennut nijn ettei hän woi nosta jällens hän on cukistettu maahan ja ei kengän händä auta.

2. Se Neitzy Israel on langenut/ nin ettei hen iellens woi ylesnosta/ Hen on mahan cukistettu/ ia eikengen hende ylesauta. (Se neitsyt Israel on langennut/ niin ettei hän jällens woi ylösnostaa/ Hän on maahan kukistettu/ ja eikenkään häntä ylös auta.)

3. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kaupunkiin, josta ennen lähti tuhat, jää jäljelle sata; ja josta lähti sata, siihen jää kymmenen jäljelle, Israelin heimoa.

3. Sillä näin sanoo Herra, Herra: siihen kaupunkiin, josta tuhannen käy ulos, pitää ainoasti sata jäämän, ja josta sata käy ulos, pitää kymmenen jäämän, Israelin huoneesta.

3. Sillä näin sano HERra Jumala: sijhen ylpeen Caupungijn josta tuhatta käywät ulos pitä ainoastans sata jäämän: ja josta käywät ulos sata pitä kymmenen jäämän Israelin huonesa.

3. Sille nein sanopi HERRA Jumala/ Se Caupungi iosta Tuhatta vloskeuuet/ pite waiuoin Sata ylitziemen/ Ja custa Sata vloskeuuet/ pite waiuoin Kymmenen ylitziemen/ Israelin Honesa. (Sillä näin sanoopi HERRA Jumala/ se kaupunki josta tuhatta uloskäywät/ pitää waiwoin sata ylitsejäämän/ Ja kusta sata yloskäywät/ pitää waiwoin kymmenen ylitsejäämän/ Israelin huoneessa.)

4. Sillä näin sanoo Herra Israelin heimolle: Etsikää minua, niin te saatte elää.

4. Sentähden näin sanoo Herra Israelin huoneelle: etsikäät minua, niin te saatte elää.

4. Sentähden sano HERra Israelin huonelle: edzikät minua nijn te elätte.

4. Senteden sanopi HERRA Israelin Honellen/ Etziket minua/ nin teiden pite elemen/ (Sentähden sanoopi HERRA Israelin huoneellen/ Etsikäät minua/ Niin teidän pitää elämän/)

5. Älkää etsikö Beeteliä, älkää menkö Gilgaliin älkääkä vaeltako Beersebaan. Sillä Gilgal viedään pakkosiirtolaisuuteen, ja Beetel joutuu tuhon omaksi.

5. Ja älkäät Beteliä etsikö, ja älkäät tulko Gilgaliin, älkäät myös Bersebaan menkö; sillä Gilgal pitää vietämän vangittuna pois, ja Betel tyhjäksi tuleman.

5. Älkät BethElitä edzikö ja älkät tulco Gilgalia päin älkät myös BerSebat päin mengö: sillä Gilgal pitä wietämän fangittuna pois ja BethEl tyhjäxi tuleman.

5. Elket Bethel etzicö/ ia elket tulco Gilgalin pein/ ia elket mengö BerSeban pein. Sille Gilgalin pite fangittuna poiswietemen/ ia Bethelin pite tyhiexi tuleman. (Älkäät Betheliä etsikö/ ja älkäät tulko Gilgaliin päin/ ja älkäät menkö BerSebaan päin. Sillä Gilgalin pitää wangittuna poiswietämän/ ja Bethelin pitää tyhjäksi tuleman.)

6. Etsikää Herraa, niin te saatte elää, ettei hän tulena tunkeutuisi Joosefin huoneeseen ja kuluttaisi sitä eikä olisi sammuttajaa Beetelillä —

6. Etsikäät Herraa, niin te saatte elää, ettei tuli Josephin huoneeseen sytytettäisi, ja kuluttais, ja ei olisi sammuttajaa Betelissä.

6. Edzikät HERra nijn te saatte elä ettei tuli Josephin huonesen sytytettäis joca culutta jota ei kengän saa sammutta BethElis.

6. Etziket HERRA/ nin teiden pite elemen/ Ettei Tuli Josephin Honehesen sytyteteisi/ ioca culuttapi/ ia eikengen sammutais site Bethelis. (Etsikäät HERRAA/ niin teidän pitää elämän/ ettei tuli Josephin huoneeseen sytytettäisi/ joka kuluttaapi/ ja eikenkään sammuttaisi sitä Bethelissä.)

7. te, jotka muutatte oikeuden koiruohoksi ja vanhurskauden maahan kukistatte.

7. Te käännätte oikeuden koiruohoksi, ja kukistatte maahan vanhurskauden.

7. Te käännätte oikeuden Coiruohoxi ja cukistatte maahan wanhurscauden.

7. Te käennet Oikiudhen Coirohoxi/ ia Wanhurscaudhen te mahan cukistat. (Te käännät oikeuden koiruohoksi/ ja wanhurskauden te maahan kukistat.)

8. Hän, joka on tehnyt Otavan ja Kalevanmiekan ja muuttaa synkeyden aamuksi ja pimentää päivän yöksi ja kutsuu kokoon meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle — Herra on hänen nimensä,

8. Hän tekee Otavan ja Kointähden, ja muuttaa kuoleman varjon aamuksi, ja päivästä pimiän yön tekee; joka vedet meressä kutsuu, ja kaataa ne maan piirin päälle, hänen nimensä on Herra;

8. Hän teke otawan ja coin tähden joca pimeydest amun ja päiwäst pimiän yön teke. Joca weden meres cudzu ja caata maan pijrin päälle hänen nimens on HERra.

8. Hen tekepi Otauan ia Idhäntedhen/ Joca pimeydhest amun/ Ja peiuest/ pimien öen tekepi. Joca Wedhen meres cutzupi/ ia vloskaata ne Maan pirin päle/ henen njmens on HERRA. (Hän tekeepi Otawan ja Idäntähden/ joka pimeydestä aamun/ ja päiwästä/ pimeän yön tekeepi. Joka weden meressä kutsuupi/ ja uloskaataa ne maan piirin päälle/ hänen nimensä on HERRA.)

9. hänen, joka äkisti tuottaa väkevälle hävityksen, ja niin tulee hävitys linnoitukseen.

9. Joka raateluksen asettaa väkevän ylitse, ja että raatelia uskaltaa vahvan kaupungin päälle karata.

9. Joca raateluxen asetta wäkewän ylidze ja että raatelia uscalda wahwan Caupungin päälle carata.

9. Joca sen wäkeuen ylitze ydhen Raateluxen asettapi/ ia ette se Raatelia kechta ydhen wahuan Caupungin pälecarghata. (Joka sen wäkewän ylitse yhden raateluksen asettaapi/ ja että se raatelija kehtaa yhden wahwan kaupungin päällekarata.)

10. He vihaavat sitä, joka portissa oikeutta puoltaa, ja totuuden puhuja on heille kauhistus.

10. Mutta he vihaavat sitä, joka heitä julkisesti nuhtelee, ja sitä he kauhistuvat, joka oikein opettaa.

10. Mutta he wihawat händä joca heitä julkisest nuhtele ja sitä he cauhistuwat joca oikein opetta.

10. Mutta he wihauat hende/ ioca heite iulkisesta nuchtele/ Ja site he Cauhistauat/ ioca oikiata opetta. (Mutta he wihaawat hänetä/ joka heitä julkisesti nuhtelee/ ja sitä he kauhistawat/ joka oikeata opettaa.)

11. Sentähden, koska te poljette vaivaista ja otatte häneltä viljaveroa, niin vaikka te rakennatte taloja hakatusta kivestä, te ette niissä asu; vaikka te istutatte ihania viinitarhoja, te ette niistä viiniä juo.

11. Sentähden, että te köyhää sorratte, ja otatte häneltä suuret kuormat jyviä, ei pidä teidän niissä huoneissa asuman, jotka te vuojonkivistä rakentaneet olette; te olette istuttaneet kauniit viinamäet, vaan ei teidän pidä niistä viinaa juoman.

11. Että te köyhä sorratte ja otatte häneldä suuret cuormat jywiä nijn ei teidän pidä nijsä huoneisa asuman jotca te wuojonkiwistä rakendanet oletta. Ja ei teidän pidä sitä wijna juoman jota te cauneisa wijnamäisä istuttanet oletta.

11. Senteden ette te sen Kieuhen sordhatte/ Ja otatta Jyuet henelde swris Coormis/ Nin ei teiden pite nijsse Honeisse asuman/ iotca te vloshacatuist kiuiste rakendanuet oletta. Ja ei teden pide site wina ioman/ iota te nijsse caunis Winatarhois istuttanuet oletta. (Sentähden että te sen köyhän sorratte/ ja otatte jywät häneltä suurissa kuormissa/ Niin ei teidän pidä niissä huoneissa asuman/ jotka te uloshakatuista kiwistä rakentaneet olette. Ja ei teidän pidä sitä wiinaa juoman/ jota te niissä kauniissa wiinatarhoissa istuttaneet olette.)

12. Sillä minä tiedän, että teidän rikoksenne ovat monet ja teidän syntinne raskaat: te vainoatte vanhurskasta ja otatte lahjuksia ja väännätte vääräksi portissa köyhäin asian.

12. Sillä minä tiedän teidän pahat tekonne, joita paljo on, ja teidän syntinne, jotka raskaat ovat: te ahdistatte vanhurskaita ja otatte sovinnon, vaivaisia myös tuomion edessä sorratte.

12. Sillä minä tiedän pahatteconna joita paljo on ja teidän syndin jotca rascat owat: te ahdistatte wanhurscaita ja otatte weren rahan waiwaisita myös duomion edes sorratte.

12. Sille mine tiedhen teiden ylitzekeumisen/ iotca palio on/ Ja teiden Syndien/ iotca wäkeuet ouat/ quinga te adhistat ne Wanhurskat/ ia Lahiat otatte/ Ja ne waiuaiset Domion edhes sordhatte. (Sillä minä tiedän teidän ylitsekäymisen/ jotka paljon on/ Ja teidän syntien/ jotka wäkewät owat/ kuinka te ahdistat ne wanhurskaat/ ja lahjat otatte/ Ja ne waiwaiset tuomion edessä sorratte.)

13. Sentähden ymmärtäväinen vaikenee tänä aikana, sillä se on paha aika.

13. Sentähden täytyy ymmärtäväisen sillä ajalla vaijeta; sillä se on paha aika.

13. Sentähden täyty cawalan sillä ajalla waiketa: se on paha aica.

13. Senteden teuty sen caualan/ sille aialla/ waickeneman/ Sille se on yxi paha aica. (Sentähden täytyy sen kawalan/ sillä ajalla/ waikeneman/ SIllä se on yksi paha aika.)

14. Etsikää hyvää, älkääkä pahaa, että te eläisitte. Silloin Herra, Jumala Sebaot, on oleva teidän kanssanne, niinkuin te sanotte.

14. Etsikäät hyvää, ja älkäät pahaa, että te eläisitte; niin Herra Jumala Zebaot on teidän kanssanne, niinkuin te kerskaattekin.

14. EDzikät hywä ja ei paha että te eläisitte nijn HERra Jumala Zebaoth on teidän cansan nijncuin te kerscattakin.

14. Etziket site hyue ia ei site paha/ senpäle ette te madhaisit ele/ Nin se HERRA Jumala Zebaoth teiden cansan onopi/ quin te kerskatta. (Etsikäät sitä hywää ja ei sitä pahaa/ senpäälle että te mahtaisit elää/ Niin se HERRA Jumala Zebaoth teidän kanssanne onpi/ kuin te kerskaatte.)

15. Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää ja saattakaa oikeus voimaan portissa: ehkäpä Herra, Jumala Sebaot, armahtaa Joosefin jäännöstä.

15. Vihatkaat pahaa, ja rakastakaat hyvää, toimittakaat oikeus porteissa: niin Herra Jumala Zebaot on armollinen Josephin jääneille.

15. Wihatcat paha ja racastacat hywä ja asettacat oikeutta porteisa nijn HERra Jumala Zebaoth on armollinen Josephin tähteille.

15. Wihacat site paha ia racastacat site Hyue/ Ja asettacat Oikiutta Portissa/ nin se HERRA Jumala Zebaoth ombi Armolinen Josephin Techteille. (Wihatkaa sitä pahaa ja rakastakaat sitä hywää/ Ja asettakaat oikeutta portissa/ niin HERRA Jumala Zebaoth ompi armollinen Josephin tähteille.)

16. Sillä näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Herra: Kaikilla toreilla on valitus, kaikilla kaduilla sanotaan: Voi! Voi! Peltomiehiä kutsutaan surun viettoon ja itkuvirren taitajia valittajaisiin.

16. Sentähden näin sanoo Herra Jumala, Herra Zebaot: jokaisella kadulla on parku oleva, ja jokaisessa kujassa sanottava: voi! voi! ja peltomiehes kutsutaan murheeseen parkumaan niiden kanssa, jotka valitusveisun taitavat.

16. Sentähden sano HERra se Jumala Zebaoth se HERra: jocaidzella catulla pitä parcu oleman ja jocaidzes cujas sanottaman: woi woi: ja peldomies cudzutan murheseen parcuman joca itke taita.

16. Senteden sanopi se HERRA Jumala Zebaoth/ se waldias/ Jocaitzes Gatuissa pite Weparcu oleman/ ia iocaitzes cuias sanotan/ We/ we. Ja se Peldomies cutzutan murehen tyge/ ia weparcuman/ ioca idke taita/ (Sentähden sanoopi se HERRA Jumala Zebaoth/ se waltias/ jokaisessa kaduissa pitää woi parku oleman/ ja jokaisessa kujassa sanotaan/ Woi/ woi. Ja se peltomies kutsutaan murheen tykö/ ja woi parkumaan/ joka itkeä taitaa/)

17. Ja kaikissa viinitarhoissa on valitus, sillä minä käyn sinun keskitsesi, sanoo Herra.

17. Niin myös jokaisessa viinamäessä on parku oleva; sillä minä tahdon sinun kauttas vaeltaa, sanoo Herra.

17. Nijn myös jocaidzes wijnamäes pitä parcu oleman: sillä minä tahdon sinun cauttas waelda sano HERra.

17. Nin mös iocaitzes winatarhas pite weparcu oleman/ Sille mine tadhon sinun cauttas waelda/ sanopi HERRA. (Niin myös jokaisessa wiinatarhassa pitää woi parku oleman/ Sillä minä tahdon sinun kauttasi waeltaa/ sanoopi HERRA.)

18. Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus —

18. Voi niitä, jotka Herran päivää pyytävät! Sillä mitä siitä on teille? Se Herran päivä on pimeys ja ei valkeus.

18. Woi nijtä jotca HERran päiwä pyytäwät sillä mitäst hän teille? cosca HERran päiwä on pimeys ja ei walkeus.

18. We nijlle/ iotca HERRAN peiuen pyteuet/ Sille mitewarten hen teille/ quin HERRAN peiue pimeys ombi/ ia ei walkius? (Woi niille/ jotka HERRAN päiwän pyytäwät/ Sillä mitä warten hän teille/ kuin HERRAN päiwä pimeys ompi/ ja ei walkeus?)

19. ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme.

19. Niinkuin joku pakenis jalopeuran edestä, ja karhu kohtais häntä; ja niinkuin joku tulis huoneesen, ja nojais kätensä seinälle, ja kärmeeltä pistettäisiin.

19. Nijncuin jocu Lejoni pakenis ja cohtais Carhua: ja nijncuin jocu tulis jongun huonesen ja nojais kätens seinälle ja kärmeldä pistetäisin.

19. ninquin iocu Jalopeura pakenis/ ia coctais Carhun/ ia quin iocu tulis iongun Honen sisel/ ia kätens Seinen pein callistais/ ia Kärmehelde pisteteisijn. (niinkuin joku jalopeura pakenisi/ ja kohtaisi karhun/ ja kuin joku tulisi jonkun huoneen sisälle/ ja kätensä seinään päin kallistaisi/ ja käärmeeltä pistettäisiin.)

20. Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?

20. Eikö Herran päivä ole pimiä, ja ei valkia, synkiä ja ei selkiä?

20. Sillä HERran päiwä on pimiä ja ei walkia olewa syngiä ja ei selke.

20. Sille se HERRAN peiue pite tosin pimien ia ei walkian oleman/ synghien ia ei sekehen. (Sillä se HERRAN päiwä pitää tosin pimeän ja ei walkean oleman/ synkeän ja ei selkeän.)

21. Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.

21. Minä vihaan ja hylkään teidän juhlapäivänne, en myös tahdo haistaa teidän uhrianne.

21. MInä wihan teidän juhlapäiwän ja cadzon ne ylön en myös malda haista teidän cocouxian.

21. Mine wihan teiden Juhlapeiuenne/ ia ylencatzon heite/ ia en malta kärsie teiden Suitzwffrain/ teiden Cocouxissan. (Minä wihaan teidän juhlapäiwiänne/ ja ylenkatson heitä/ ja en malta kärsiä teidän suitsutusuhrian/ teidän kokouksissan.)

22. Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen.

22. Ja vaikka te minulle uhraisitte polttouhria ja ruokauhria, en minä kuitenkaan ota niitä otolliseksi, enkä katso teidän lihavaa kiitosuhrianne.

22. Ja waicka te minulle uhraisitte polttouhria ja ruocauhria en minä cuitengan ota nijtä otollisexi engä cadzo teidän lihawata kijtosuhrian.

22. Ja waicka te minulle wffraisit Poltwffri ia Rocawffri/ em mine quitengan nijte otolisexi ota/ enge catzo teiden lihauan Kijtoswffrin pein. (Ja waikka te minulle uhraisit polttouhrin ja ruokauhrin/ en minä kuitenkaan niitä otolliseksi ota/ enkä katso teidän lihawaan kiitosuhriin päin.)

23. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.

23. Vie pois minun edestäni sinun virtes jyrinä; sillä en minä voi sinun kanteleittes laulua kuunnella.

23. Wie pois sinun wirtes jyrinä: sillä en minä woi sinun Psaltarleickiäs cuullella.

23. Poiswie minusta sinun Wirtes iyriät/ Sille eipe mine woi sinun Psaltarinleikies cwlla. (Poiswie minusta sinun wirtesi jyrinä/ Sillä eipä minä woi sinun psalttarinleikkiäsi kuulla.)

24. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.

24. Mutta oikeus pitää julistettaman niinkuin vesi, ja vanhurskaus niinkuin väkevä virta.

24. Mutta oikeus pitä julistettaman nijncuin wesi ja wanhurscaus nijncuin wäkewä wirta.

24. Mutta Oikiudhen pite ninquin Wedhen iulghistettaman/ ia Wahurskaus ninquin wäkeue wirta. (Mutta oikeuden pitää niinkuin weden julkistettaman/ ja wanhurskaus niinkuin wäkewä wirta.)

25. Toitteko te teurasuhreja ja ruokauhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te Israelin heimo?

25. Oletteko te, Israelin huone, minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet neljänäkymmenenä vuotena korvessa?

25. OLettaco te Israelin huonesta minulle teurasuhria ja ruocauhria tehnet neljänäkymmenenä wuotena corwesa?

25. Olettaco te Israelin Honesta minulle Teuraswffri ia Rocawffri/ nelienne Kymmenne wootena/ corues wffranuet? ia hyuesti? (Oletteko te Israelin huoneesta minulle teurasuhrin ja ruokauhrin/ neljänä kymmenenä wuotena/ korwessa uhranneet? ja hywästi?)

26. Te olette kantaneet kuningastanne Sikkutia ja Kijjunin — kuvianne, tähtijumalaanne, sitä, jonka te olette itsellenne tehneet.

26. Te kannoitte teidän Melekinne majoja, ja teidän epäjumalainne kuvia, teidän jumalainne tähteä, jotka te itse teillenne tehneet olitte.

26. Te cannoitta teidän Molochin majoja ja teidän epäjumalain cuwia teidän jumalainne tähden jotca te idze teillen tehnet olitta.

26. Te cannoitta ne teiden Molochin Maiat/ ia teiden Epeiumalten Cuuia/ ia sen teiden Jumaloitten Tedhän/ iotca te itze teillene tehnyet olitta. (Te kannoitte ne teidän molochin majat/ ja teidän epäjumalten kuwia/ ja sen teidän jumaloitten tähden/ jotka te itse teillenne tehneet olitte.)

27. Sentähden minä vien teidät pakkosiirtolaisuuteen tuolle puolelle Damaskon, sanoo Herra. Jumala Sebaot on hänen nimensä.

27. Niin minä siis annan teidän tästä edemmä Damaskua viedä, sanoo Herra, jonka nimi on Jumala Zebaot.

27. Nijn minä sijs annan teidän tästä edemmä Damascua wiedä sano HERra joca Jumala Zebaoth cudzutan.

27. Nin mine tadhon teite sis teste anda edhembene Damascon poiswiedhe/ sanopi se HERRA Jumala/ ioca Zebaoth cutzutan. (Niin minä tahdon teitä siis tästä antaa edempänä Damaskoon pois wiedä/ sanoopi se HERRA Jumala/ joka Zebaoth kutsutaan.)