17 luku

Määräys uhriteuraan tuomisesta pyhäkköön. Kieletään syömästä verta ja itsestään kuollutta ja raadeltua eläintä.

1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

1. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

1. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

2. Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja kaikille israelilaisille ja sano heille: Näin on Herra käskenyt sanoen:

2. Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille, ja sano heille: tämä on se, minkä Herra käskenyt on, sanoen:

2. Puhu Aaronille ja hänen pojillens ja caikille Israelin lapsille ja sano heille: tämä on se cuin HERra käskenyt on sanoden:

3. Kuka ikinä Israelin heimosta teurastaa härän tai karitsan tai vuohen leirissä tai leirin ulkopuolella

3. Kuka ikänänsä Israelin huoneesta teurastaa härjän, eli karitsan, eli vuohen leirissä, taikka joka teurastaa ulkona leiristä,

3. Cucaikänäns Israelin huonesta leirisä taicka ulcona leiristä teurasta härjän eli caridzan eli wuohen.

4. eikä tuo sitä ilmestysmajan ovelle antaaksensa sen uhrilahjana Herralle Herran asumuksen edessä, hänet pidettäköön vereen vikapäänä; hän on vuodattanut verta, ja se mies hävitettäköön kansastansa.

4. Ja ei kanna seurakunnan majan oven eteen sitä, mikä Herralle uhriksi pitää tuotaman, Herran majan eteen, hänen pitää vereen vikapää oleman, niinkuin se, jonka veren vuodattanut on, ja se ihminen pitää hävitettämän kansastansa.

4. Ja ei canna sitä cuin HERralle uhrixi pitä tuotaman HERran majan eteen hänen pitä wereen wicapää oleman nijncuin se joca weren wuodattanut on ja sencaltainen ihminen pitä häwitettämän hänen Canssastans.

5. Sentähden israelilaiset tuokoot uhriteuraansa, jotka he ovat teurastaneet kedolla, Herran eteen ilmestysmajan ovelle, papille, ja siellä uhratkoot ne yhteysuhriksi Herralle.

5. Sentähden pitää Israelin lapset uhrinsa, jonka he kedolla uhrata tahtovat, Herran eteen kantaman seurakunnan majan ovella papille, ja siellä uhraaman ne kiitosuhriksi Herralle.

5. Sentähden pitä Israelin lapset heidän uhrins jonga he kedolla uhrata tahtowat HERran eteen candaman seuracunnan majan owes papille ja siellä uhraman heidän kijtosuhrins HERralle.

6. Ja pappi vihmokoon veren Herran alttarille ilmestysmajan oven edessä ja polttakoon rasvan suloiseksi tuoksuksi Herralle.

6. Ja papin pitää priiskottaman veren Herran alttarille seurakunnan majan oven edessä, ja polttaman lihavuuden Herralle lepytyshajuksi,

6. Ja papin pitä prijscottaman weren HERran Altarille seuracunnan majan owen edes ja polttaman lihawuden HERralle makiaxi hajuxi.

7. Ja älkööt he enää uhratko uhrejansa metsänpeikoille, joiden jäljessä he haureudessa kulkevat. Tämä olkoon heille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen.

7. Ja ei millään muotoa enää uhriansa uhraaman ajattaroille, joiden kanssa he huorin tehneet ovat. Se pitää oleman heille heidän sukukunnissansa ijankaikkinen sääty.

7. Ja ei millänmuoto enämbi heidän uhrians uhraman perkeleille joiden cansa he huorin tehnet owat. Se pitä oleman heille ja heidän sugullens ijancaickinen sääty.

8. Ja sano heille: Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, uhraa polttouhrin tai teurasuhrin

8. Sentähden pitää sinun sanoman heille: kuka ikänänsä ihminen Israelin huoneesta, eli vieras, joka teidän seassanne on muukalainen, teki uhrin eli polttouhrin,

8. Sentähden pitä sinun sanoman heille: cucaikänäns ihminen Israelin huonesta eli muucalainen joca teidän seasan on teke uhrin eli polttouhrin/

9. eikä tuo sitä ilmestysmajan ovelle, Herralle uhrattavaksi, se mies hävitettäköön kansastansa.

9. Eikä sitä kanna seurakunnan majan oven eteen, että hänen Herralle sen tekemän pitäis, se ihminen pitää hävitettämän kansastansa.

9. Ja ei sitä canna seuracunnan majan owen eteen että hänen HERralle sen tekemän pidäis se pitä häwitettämän hänen Canssastans.

10. Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa.

10. Ja kuka ikänänsä ihminen Israelin huoneesta, eli muukalaisista, jotka teidän seassanne asuvat, syö jotakin verta, häntä vastoin minä panen minun kasvoni, ja hävitän hänen kansastansa

10. JA cucaikänäns ihminen Israelin huonest eli muucalaisist joca teidän seasan on syö jotakin werta händä wastoin minä panen minun caswoni ja minä häwitän hänen Canssastans:

11. Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.

11. Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että teidän sielunne pitäis sen kautta sovitettaman; sillä veri on sielun sovinto.

11. Sillä ruumin elämä on weresä ja minä olen sen teille andanut Altarille että teidän sielun pidäis sen cautta sowitettaman: sillä weri on elämän sowindo.

12. Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta.

12. Sentähden minä olen sanonut Israelin lapsille: ei yksikään henki teidän seassanne pidä verta syömän: eikä yksikään muukalainen, joka teidän seassanne asuu, pidä verta syömän.

12. Sentähden minä olen sanonut Israelin lapsille: ei yxikän hengi teidän seasan pidä werta syömän eikä yxikän muucalainen joca teidän seasan asu pidä werta syömän.

13. Ja kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan.

13. Ja kuka ikänä ihminen Israelin lapsista, taikka muukalainen teidän seassanne, joka saa metsän eläimen eli linnun pyydyksellä, jota syödään, hänen pitää vuodattaman sen veren, ja peittämän sen multaan.

13. Ja cucaikänäns ihminen Israelin huonesta taicka muucalainen teidän seasan joca saa eläimen eli linnun pyydyxest jota syödän hänen pitä wuodattaman sen weren ja peittämän sen maalla.

14. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.

14. Sillä kaiken lihan henki on hänen verensä niinkauvan kuin se elää. Ja minä olen sanonut Israelin lapsille: ei teidän pidä yhdenkään lihan verta syömän; sillä kaiken lihan henki on hänen verensä: kuka ikänänsä sen syö, se pitää hukutettaman.

14. Sillä ruumin elämä on hänen weresäns nijncauwan cuin se elä. Ja minä olen sanonut Israelin lapsille ei teidän pidä yhtäkän ruumin werta syömän: sillä ruumin elämä on hänen weresäns se joca sen syö hän pitä häwitettämän.

15. Ja jokainen, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, joka syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti; niin hän tulee puhtaaksi.

15. Ja kuka ikänä henki syö raatoa, taikka sitä, joka revitty on, olkoon hän kotolainen eli muukalainen, hänen pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman hänensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti: niin hän tulee puhtaaksi.

15. Ja cucaikänäns hengi syö raato taicka sitä joca medzän pedolda rewitty on olcon hän cotolainen eli muucalainen hänen pitä pesemän waattens ja wiruttaman hänens wedellä ja oleman saastaisen ehtosen asti nijn hän tule puhtaxi.

16. Mutta jos hän ei pese vaatteitansa eikä pese ruumistansa, joutuu hän syynalaiseksi.

16. Jollei hän pese itsiänsä ja ihoansa viruta, niin hänen pitää itse kantaman vääryytensä.

16. Jollei hän pese waatteitans ja idzens wiruta hänen pitä idze candaman wäärydens.