2 luku

Kala nielaisee Joonan. Hän rukoilee ja pelastuu.

1. Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä.

17. (H2:1) Mutta Herra toimitti suuren kalan, nielemään Jonaa. Ja Jona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä.

1. MUtta HERra toimitti suuren calan nielemän Jonata. Ja Jona oli calan wadzas colme päiwä ja colme yötä.

1. Mutta HERRA walmisti ydhen swren Walascalan/ Jonan ylesnielemen. Ja Jona oli sijnä Walascalan watzas/ colme peiue ia colme öte. (Mutta HERRA walmisti yhden suuren walaskalan/ Jonan ylösnielemään. Ja Jona oli siinä walaskalan watsassa/ kolme päiwää ja kolme yötä.)

17 And Jehovah prepared a great sea creature to swallow up Jonah and Jonah was in the belly of the sea creature three days and three nights.

17. Now the LORD had prepared a great fish to swallow up Jonah. And Jonah was in the belly of the fish three days and three nights.

1. Og Herren beskikkede en stor Fisk til at opsluge Jonas, og Jonas var i Fiskens Bug tre Dage og tre Nætter.

1. Och Herren förskaffade en stor fisk, till att uppsluka Jona; och Jona var i fiskens buk tre dagar och tre nätter.

17. Ja Jehowa olli saatnud ühhe sure kalla, kes Jona piddi ärraneelma: ja Jona olli selle kalla sissekondas kolm päwa ja kolm ööd.

17. Viešpats paruošė didelę žuvį Jonai praryti. Jis išbuvo žuvies pilve tris dienas ir tris naktis.

17. 2:1 Aber der HERR verschaffte einen großen Fisch, Jona zu verschlingen. Und Jona war im Leibe des Fisches drei Tage und drei Nächte.

1. Et l'Éternel prépara un grand poisson pour engloutir Jonas, et Jonas fut dans le ventre du poisson trois jours et trois nuits.

17. Mas Jehová había aparejado un gran pez, que tragase a Jonás; y estuvo Jonás en el vientre del pez tres dias y tres noches.

17 De HEERE nu beschikte een groten vis, om Jona in te slokken; en Jona was in het ingewand van den vis, drie dagen en drie nachten.

17. Lecz Pan był nagotował rybę wielką, żeby pożarła Jonasza; i był Jonasz we wnętrznościach onej ryby trzy dni i trzy nocy.

1. Az Úr pedig egy nagy halat rendelt, hogy benyelje Jónást. [1†] És lőn Jónás a halnak gyomrában három nap és három éjjel.

17 (2:1) И повелел Господь большому киту поглотить Иону; и был Иона во чреве этого кита три дня и три ночи.

1. Господь же повелїв великій рибі проглинути Йону; й був Йона у череві в риби три днї й три ночі.

2. Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä

1. (H2:2) Ja Jona rukoili Herraa Jumalaansa kalan vatsassa,

2. JA Jona rucoili hänen HERrans Jumalatans calan wadzast ja sanoi:

2. JA Jonas Rucueli henen HERRANS Jumalans tyge/ sen Walascalan watzast/ ia sanoi. (Ja Jonas rukoili hänen HERRANSA Jumalansa tykö/ sen walaskalan watsasta/ ja sanoi.)

1 Then Jonah prayed to Jehovah his God out of the sea creatures belly.

1. Then Jonah prayed unto the LORD his God out of the fish's belly,

2. Og Jonas bad til Herren sin Gud fra Fiskens Liv,

2. Och Jona bad till Herran sin Gud, i fiskens buk;

1. Ja Jonas pallus Jehowat omma Jummalat kalla sissekondas,

1. Tada Jona iš žuvies pilvo meldėsi Viešpačiui, savo Dievui:

1. Und Jona betete zu dem HERRN, seinem Gott, im Leibe des Fisches.

2. Or, Jonas fit sa prière à l'Éternel son Dieu, dans le ventre du poisson.

1. Y oró Jonás desde el vientre del pez a Jehová su Dios,

1 En Jona bad tot den HEERE, zijn God, uit het ingewand van den vis.

18. I modlił się Jonasz Panu, Bogu swemu, we wnętrznościach onej ryby,

2. És könyörge Jónás az Úrnak, az ő Istenének a halnak gyomrából.

1 (2:2) И помолился Иона Господу Богу своему из чрева кита

2. І молився Йона Господеві з черева в кита

3. ja sanoi: Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni.

2. (H2:3) Ja sanoi: minä huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni.

3. Minä huusin HERra minun ahdistuxesani ja hän wastais minua: minä parguin Helwetin wadzast ja sinä cuulit minun äneni.

3. Mine hwsin minun HERRANI tyge/ minun adhistoxissan/ ia hen wastasi minua/ Mine parghuin Heluetin watzast/ ia sine cwlit minun äneni. (Minä huusin minun HERRANI tykö/ minun ahdistuksessani/ ja hän wastasi minua/ Minä paruin helwetin watsasta/ ja sinä kuulit minun ääneni.)

2 And he said, I called because of my affliction to Jehovah and he answered me. Out of the belly of Sheol I cried and you heard my voice.

2. And said, I cried by reason of mine affliction unto the LORD, and he heard me; out of the belly of hell cried I, and thou heardest my voice.

3. og hall sagde: Jeg raabte til Herren ud af min Angest, og han svarede mig; jeg skreg fra Dødsrigets Skød, du hørte min Røst.

3. Och han sade: Jag ropade till Herran i mine ångest, och han svarade mig; jag ropade utu helvetes buk, och du hörde mina röst.

2. Ja ütles: Ma hüüdsin, kui mul kitsas kä, Jehowa pole, ja ta wastas mulle; haua köhhust kissendasin minna, sa wötsid mo heäle kuulda.

2. ‘‘Aš šaukiausi Viešpaties savo varguose, ir Jis išklausė mane. Kai iš mirusiųjų buveinės pilvo šaukiau, Tu išgirdai mano balsą.

2. Und sprach: Ich rief zu dem HERRN in meiner Angst, und er antwortete mir; ich schrie aus dem Bauche der Hölle, und du hörtest meine Stimme.

3. Et il dit: Dans ma détresse j'ai invoqué l'Éternel, et il m'a répondu; du sein du Sépulcre j'ai crié, et tu as entendu ma voix.

2. Y dijo: Clamé de mi tribulación a Jehová, y él me oyo: del vientre del infierno clamé, y oiste mi voz.

2 En hij zeide: Ik riep uit mijn benauwdheid tot den HEERE, en Hij antwoordde mij; uit den buik des grafs schreide ik, en Gij hoordet mijn stem.

19. I rzekł: Wołałem z ucisku swego do Pana, a ozwał mi się; z głębokości grobu wołałem, a wysłuchałeś głos mój.

3. És mondá: Nyomorúságomban az Úrhoz kiálték és meghallgata engem; a Seol torkából sikolték és meghallád az én szómat.

2 (2:3) и сказал: к Господу воззвал я в скорби моей, и Он услышал меня; из чрева преисподней я возопил, и Ты услышал голос мой.

3. І промовляв: В смутку мойму покликнув я до Господа, й він вислухав мене; з черева преисподньої взивав я, а ти почув мій голос.

4. Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.

3. (H2:4) Sinä heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin että aallot minua pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun päällitseni.

4. Sinä heitit minun sywyteen keskelle merta nijn että allot minua pyörsit ymbärins caicki sinun laines ja aldos käwit minun päällidzeni.

4. Sine nackasit minun Sywydhen/ keskelle Merte/ nin ette Allot minun ymberinspörydhit/ Caiki sinun Lainehes ia Allos langesit minun päleni. (Sinä nakkasit minun sywyyteen/ keskelle merta/ niin että aallot minun ympärins pyörihit/ Kaikki sinun lainehesi ja aaltosi lankesit minun päälleni.)

3 For you cast me into the depth, in the heart of the seas and the flood was all around me. All your waves and your billows passed over me.

3. For thou hadst cast me into the deep, in the midst of the seas; and the floods compassed me about: all thy billows and thy waves passed over me.

4. Du kastede mig i Dybet, midt i Havet, og Strømmen omgav mig; alle dine Vover og dine Bølger gik over mig.

4. Du kastade mig uti djupet, midt i hafvet, så att floderna kommo omkring mig; alle dine våger och böljor gingo öfver mig.

3. Sest sa ollid mind süggawasse wiskand merre süddamesse, ja wolas wessi piris mo ümber, keik so woud ja so laened käisid mo ülle.

3. Tu įmetei mane į gelmę, į jūrų širdį. Vandenys apsupo mane, visos Tavo bangos ir vilnys ritosi per mane.

3. Du warfest mich in die Tiefe mitten im Meer, daß die Fluten mich umgaben; alle deine Wogen und Wellen gingen über mich,

4. Tu m'as jeté dans l'abîme, au cœur de la mer, et le courant m'a environné. Toutes tes vagues et tous tes flots ont passé sur moi.

3. Echásteme en el profundo, en medio de las mares, y la corriente me rodeó: todas tus ondas y tus olas pasaron sobre mí.

3 Want Gij hadt mij geworpen in de diepte, in het hart der zeeen, en de stroom omving mij; al Uw baren en Uw golven gingen over mij henen.

20. Boś mię wrzucił w głębokość w pośrodek morza, i rzeka ogarnęła mię; wszystkie nawałności twoje i powodzi twoje zwaliły się na mię.

4. Mert mélységbe vetettél engem, tenger közepébe, és körülfogott engem a víz; örvényeid [2†] és habjaid mind átmentek rajtam!

3 (2:4) Ты вверг меня в глубину, в сердце моря, и потоки окружили меня, все воды Твои и волны Твои проходили надо мною.

4. Вкинув єси мене в глибінь, у серце моря, і води обгорнули мене; всї води, всї филї твої проходили надо мною.

5. Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.

4. (H2:5) Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan minä vielä nähdä sinun pyhän templis.

5. Minä ajattelin minuni hyljätyxi sinun silmäis edestä cuitengin saan minä wielä nähdä sinun pyhän Templis.

5. Nin ette mine aiattelin/ minun poisheitetyxi sinun Silmeis edest/ Quitengin mine taas saan nähde sinun Pyhen Templis. (Niin että minä ajattelin/ minun poisheitetyksi sinun silmäisi edestä/ Kuitenkin minä taas saan nähdä sinun pyhän templisi.)

4 And I said, I am cast out from before your eyes. Yet I will look again toward your holy temple.

4. Then I said, I am cast out of thy sight; yet I will look again toward thy holy temple.

5. Og jeg sagde: Jeg er udstødt fra dine Øjne, men jeg skal atter skue hen til dit hellige Tempel.

5. Jag tänkte, att jag bortkastad var ifrå din ögon; men jag skall ännu få se ditt helga tempel.

4. Ja minna mötlesin: Ma ollen so silma eest ärraheidetud; ommeti saan ma weel sinno pühha templi nähha.

4. Tada galvojau: ‘Esu atstumtas nuo Tavęs, nebepamatysiu Tavo šventyklos!’

4. daß ich gedachte, ich wäre von deinen Augen verstoßen, ich würde deinen heiligen Tempel nicht mehr sehen.

5. Et moi je disais: Je suis rejeté de devant tes yeux! Cependant je verrai encore le temple de ta sainteté!

4. Y yo dije: Echado soy de delante de tus ojos, mas aun veré el templo santo tuyo.

4 En ik zeide: Ik ben uitgestoten van voor Uw ogen; nochtans zal ik den tempel Uwer heiligheid weder aanschouwen.

21. Jużem był rzekł: Wygnanym jest od oczów twoich, wszakże jeszcze będę patrzał na kościół twój święty.

5. És én mondám: Elvettettem a te szemeid elől; vajha láthatnám még szentséged templomát!

4 (2:5) И я сказал: отринут я от очей Твоих, однако я опять увижу святый храм Твой.

5. Вже я думав: Відкинений я від очей твоїх, а тепер чей я знов побачу храм твій сьвятий.

6. Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.

5. (H2:6) Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun; kaislisto peitti minun pääni.

6. Wedet piirsit minua ymbärins sieluni asti sywydet pijritit minun caisilisto peitti minun pääni.

6. Wedhet minun ymberipijrsit Sieluni asti/ ne Syweydhet minun ymberinswipoitit/ Cahilisto peitti minun Pääni. (Wedet minun ympäripiirsit sieluuni asti/ ne sywyydet minun ympärinsä upotit/ Kaislisto peitti minun pääni.)

5 The waters encompassed me around, even to the soul. The deep was all around me. The weeds were wrapped around my head.

5. The waters compassed me about, even to the soul: the depth closed me round about, the weeds were wrapped about my head.

6. Vandene omsluttede mig indtil Sjælen, Dybet omgav mig, Tang var viklet om mit Hoved.

6. Vattnen omhvärfde mig allt intill mitt lif; djupet omgrep mig, sjövassen öfvertäckte mitt hufvud.

5. Wessi sai mo ümber hingest sadik, süggawus piris mo ümber: körkjad ollid mo Pea ümber mässitud.

5. Vandenys apsupo mane ir grėsė mano gyvybei, gelmės apgaubė mane, jūros žolės vyniojosi apie mano galvą.

5. Wasser umgaben mich bis an mein Leben, die Tiefe umringte mich; Schilf bedeckte mein Haupt.

6. Les eaux m'ont environné jusqu'à l'âme; l'abîme m'a enveloppé; les roseaux ont entouré ma tête.

5. Las aguas me rodearon hasta el alma, el abismo me rodeó, el junco se enguedejó a mi cabeza.

5 De wateren hadden mij omgeven tot de ziel toe, de afgrond omving mij; het wier was aan mijn hoofd gebonden.

22. Ogarnęły mię wody aż do duszy, przepaść mię ogarnęła, rogożem obwiniona była głowa moja.

6. Körülvettek engem a vizek lelkemig, mély ár kerített be engem, hinár szövődött fejemre.

5 (2:6) Объяли меня воды до души моей, бездна заключила меня; морскою травою обвита была голова моя.

6. Обняли мене, добирались води до душі моєї, безодня зачинила мене в собі; морські трави обвили голову менї.

7. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.

6. (H2:7) Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, Herra minun Jumalani.

7. Minä wajoisin wuorten perustuxen asti maa salpais minun teljilläns ijancaickisest: mutta sinä otit minun sieluni cadotuxest HERra minun Jumalan.

7. Wortein peruxehen sahca mine waioin/ Maa henen Telillens minun salpasi ijancaikisesta. Mutta sine vlosweit cadhotuxesta minun Sieluni/ HERRA minun Jumalan. (Wuorten perustukseen saakka minä wajoisin/ Maa hänen teillänsä minun salpasi iankaikkisesti. Mutta sinä ulosweit kadotuksesta minun sieluni/ HERRA minun Jumalani.)

6 I went down to the bottoms of the mountains. The earth with its bars closed upon me everlasting. Yet you have brought up my life from the pit, O Jehovah my God.

6. I went down to the bottoms of the mountains; the earth with her bars was about me for ever: yet hast thou brought up my life from corruption, O LORD my God.

7. Jeg sank ned til Bjergenes Grunde, Jordens Porte vare lukkede efter mig for evigt; men du Herre, min Gud, drog mit Liv op af Graven.

7. Jag sönk neder till bergsgrunden, jorden hade beslutit mig med sina bommar evinnerliga; men du hafver fört mitt lif utu förderfvet, Herre min Gud.

6. Ma läksin alla mäggede juurtest sadik, Ma olli omma pomidega mo ümber iggawest, ja sinna wötsid mo ello ülles hukkatussest, Jehowa mo Jummal!

6. Aš nugrimzdau į jūros gelmes, žemė uždarė mane savo skląsčiais. Bet Tu, Viešpatie, mano Dieve, išvedei mane gyvą iš gelmės.

6. Ich sank hinunter zu der Berge Gründen, die Erde hatte mich verriegelt ewiglich; aber du hast mein Leben aus dem Verderben geführt, HERR, mein Gott.

7. J'étais descendu jusqu'aux racines des montagnes; la terre avait fermé sur moi ses barres pour toujours. Mais tu as fait remonter ma vie de la fosse, Éternel, mon Dieu!

6. Descendí a las raices de los montes: la tierra echó sus cerraduras sobre mi para siempre: mas tú sacaste mi vida de la sepultura, o! Jehová Dios mío.

6 Ik was nedergedaald tot de gronden der bergen; de grendelen der aarde waren om mij henen in eeuwigheid; maar Gij hebt mijn leven uit het verderf opgevoerd, o HEERE, mijn God!

23. Zstąpiłem aż do spodku gór, ziemia się zaworami swemi zawarła nademną na wieki; tyś jednak wywiódł z dołu żywot mój, o Panie, Boże mój!

7. A hegyek alapjáig sülyedtem alá; bezáródtak a föld závárjai felettem örökre! Mindazáltal kiemelted éltemet a mulásból, oh Uram, Istenem!

6 (2:7) До основания гор я нисшел, земля своими запорами навек заградиламеня; но Ты, Господи Боже мой, изведешь душу мою из ада.

7. Попід підвалини гір потонув я, і земні засови замкнули мене, здається, на віки; але ти, Господи, Боже мій, виведеш душу мою з сієї глибинї пекольної.

8. Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.

7. (H2:8) Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin Herraa; ja minun rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis.

8. Cosca minun sielun epäili minusa nijn minä muistin HERran päälle: ja minun rucouxen tuli sinun tygös sinun pyhäsä Templisäs.

8. Coska minun Sieluni minussa epeili/ nin mine HERRAN päle muistin/ Ja minun Rucouxen tuli sinun tyges/ sinun Pyhes Templises. (Koska minun sieluni minussa epäili/ niin minä HERRAN päälle muistin/ Ja minun rukouksen tuli sinun tykösi/ sinun pyhässä templissäsi.)

7 When my soul fainted within me, I remembered Jehovah. And my prayer came in to you, into your holy temple.

7. When my soul fainted within me I remembered the LORD: and my prayer came in unto thee, into thine holy temple.

8. Der min Sjæl i mit Indre forsmægtede, kom jeg Herren i Hu; og min Bøn kom til dig i dit hellige Tempel.

8. Då min själ öfvergaf sig, tänkte jag uppå Herran, och min bön kom till dig, uti ditt helga tempel.

7. Kui mo hing tahtis ärranörkeda minno sees, mötlesin ma Jehowa peäle: ja mo palwe tulli sinno jure so pühha templi.

7. Mano sielai alpstant, prisiminiau Viešpatį ir mano malda pasiekė Tave Tavo šventykloje.

7. Da meine Seele bei mir verzagte, gedachte ich an den HERRN; und mein Gebet kam zu dir in deinen heiligen Tempel.

8. Quand mon âme défaillait en moi, je me suis souvenu de l'Éternel, et ma prière est parvenue jusqu'à toi, dans le temple de ta sainteté.

7. Cuando mi alma desfallecía en mí, me acordé de Jehová; y mi oración entró hasta tí en tu santo templo.

7 Als mijn ziel in mij overstelpt was, dacht ik aan den HEERE, en mijn gebed kwam tot U, in den tempel Uwer heiligheid.

24. Gdy ustawała we mnie dusza moja, wspomniałem na Pana; modlitwa moja przyszła do ciebie, do świętego kościoła twego.

8. Mikor elcsüggedt bennem az én lelkem, megemlékeztem az Úrról, és bejutott az én könyörgésem te hozzád, a te szentséged templomába.

7 (2:8) Когда изнемогла во мне душа моя, я вспомнил о Господе, и молитвамоя дошла до Тебя, до храма святаго Твоего.

8. Як душа завмірала в менї, спогадав я на Господа, й ось, молитва моя дійшла до тебе, до храму сьвятого твого.

9. Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.

8. (H2:9) Mutta jotka luottavat tuhaan valheeseen, ne hylkäävät laupiuden itse kohtaansa.

9. Mutta jotca luottawat turhaan ei he armo löydä.

9. Mutta iotca loottauat töidhens päle/ iotca quitengin tyhiet ouat/ euet he Armo tottele. (Mutta jotka luottawat töidensä päälle/ jotka kuitenkin tyhjät owat/ eiwät he armoa tottele.)

8 Those who regard lying vanities forsake their own mercy.

8. They that observe lying vanities forsake their own mercy.

9. De, som tage Vare paa Løgnens Gøglebilleder, de have forladt ham, som er dem Miskundhed.

9. Men de som förlåta sig uppå sina gerningar, hvilka dock intet äro, de akta intet om nådena.

8. Need, kes tühjad paljad asjad kinnipeawad, jätwad omma Jummala heldust mahha.

8. Apgaulingų tuštybių garbintojai apleidžia savo Gailestingąjį.

8. Die da halten an dem Nichtigen, verlassen ihre Gnade.

9. Ceux qui s'attachent à des vanités trompeuses abandonnent celui qui leur fait miséricorde;

8. Los que guardan las vanidades vanas, su misericordia desamparan.

8 Die de valse ijdelheden onderhouden, verlaten hunlieder weldadigheid.

25. Którzy pilnują marności nikczemnych, pozbawiają się miłosierdzia Bożego;

9. A kik hiú bálványokra ügyelnek, elhagyják boldogságukat;

8 (2:9) Чтущие суетных и ложных богов оставили Милосердагосвоего,

9. Хто марні й ложні боги шанує, той покинув Милосердного свого,

10. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.

9. (H2:10) Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa lupaukseni; Herran tykönä on apu.

10. Mutta minä tahdon uhrata kijtoxella minä pidän lupauxeni HERralle että hän autti minua.

10. Mutta mine kijtoxella tadhon wffrata/ mine pidhen Lupauxen HERRALLE/ ette hen minua autti. (Mutta minä kiitoksella tahdon uhrata/ minä pidän lupauksen HERRALLE/ että hän minua autti.)

9 But I will sacrifice to you with the voice of thanksgiving. I will pay what I have vowed. Salvation is of Jehovah.

9. But I will sacrifice unto thee with the voice of thanksgiving; I will pay that that I have vowed. Salvation is of the LORD.

10. Men jeg, jeg vil med Taksigelses Røst ofre til dig, jeg vil betale det, jeg har lovet; Frelse er der hos Herren. Og Herren bød Fisken, og den udspyede Jonas paa det tørre Land udspyede Jonas paa det tørre Land.

10. Men jag vill offra med tacksägelse. Min löfte vill jag betala Herranom, att han mig hulpit hafver. Och Herren sade till fisken, och han utsputade Jona in uppå landet.

9. Agga minna tahhan tänno heälega sulle ohwerdada; mis ma tootand, tahhan ma tassuda: Jehowa jures on ärrapeästminne.

9. Bet aš, garsiai dėkodamas, atnešiu Tau auką; ką pažadėjau­ištesėsiu. Išgelbėjimas ateina iš Viešpaties!’‘

9. Ich aber will mit Dank dir opfern, mein Gelübde will ich bezahlen; denn die Hilfe ist des HERRN.

10. Mais moi, je t'offrirai des sacrifices avec chant de louange, j'accomplirai les vœux que j'ai faits. Le salut est de l'Éternel!

9. Yo empero con voz de alabanza te sacrificaré: pagaré lo que prometí: a Jehová sea el salvamento.

9 Maar ik zal U offeren met de stem der dankzegging; wat ik beloofd heb, zal ik betalen. Het heil is des HEEREN.

26. Ale ja z głosem dziękczynienia ofiarować ci będę, com ślubował, spełnię; od Pana jest obfite wybawienie.

10. De én [3†] hálaadó szóval áldozom néked; megadom, a mit fogadtam. Az Úré a szabadítás.

9 (2:10) а я гласом хвалы принесу Тебе жертву; что обещал, исполню: у Господа спасение!

10. Я же голосом похвали принесу тобі жертву; чим обрік себе, те я й сповню; в Господа бо одного - рятунок.

11. Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

10. (H2:11) Ja Herra sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle.

11. Ja HERra sanoi calalle että hän oxensi Jonan maan päälle.

11. Ja HERRA sanoi Walascalalle/ ette hen Jonan vloscacaisis Maan päle. (Ja HERRA sanoi walaskalalle/ että hän Jonan uloskakaisisi maan päälle.)

10 And Jehovah spoke to the sea creature and it vomited Jonah out upon the dry land.

10. And the LORD spake unto the fish, and it vomited out Jonah upon the dry land.

KXII

10. Siis ütles Jehowa kallale, ja temma oksendas Jona wälja mäele.

10. Viešpats įsakė, ir žuvis išspjovė Joną ant kranto.

10. Und der HERR sprach zum Fisch, und der spie Jona aus ans Land.

11. Alors l'Éternel commanda au poisson, et le poisson vomit Jonas sur la terre.

10. Y mandó Jehová al pez, y vomitó a Jonás en tierra.

10 De HEERE nu sprak tot den vis; en hij spuwde Jona uit op het droge.

27. I rozkazał Pan onej rybie, a wyrzuciła Jonasza na brzeg.

11. És szóla az Úr a halnak, és kiveté Jónást a szárazra.

10 (2:11) И сказал Господь киту, и он изверг Иону на сушу.

11. І повелїв Господь киту викинути Йону на сушу.