Ensimmäinen kuningasten kirja
707
minun sukuni: Adonia on tänä
päivänä kuolemalla rangaistava.
25 Ja kuningas Salomo lähetti
Benajan, Joojadan pojan, lyö-
mään hänet kuoliaaksi; ja hän
kuoli.
26 Ja pappi Ebjatarille kuningas
sanoi: Mene maatilallesi Anato-
tiin, sillä sinä olet kuoleman
oma. En minä sinua nyt surmaa,
koska sinä olet kantanut Herran
Jumalan arkkia minun isäni Daa-
vidin edessä ja koska olet kärsi-
nyt kaikkea, mitä isäni on kärsi-
nyt.
27 Niin Salomo karkoitti Ebjata-
rin olemasta Herran pappina ja
täytti sen sanan, minkä Herra oli
Siilossa puhunut Eelin suvusta.
28 Ja kun sanoma tästä tuli
Jooabille - sillä Jooab oli liitty-
nyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut
liittynyt Absalomiin - pakeni
Jooab Herran majaan ja tarttui
alttarin sarviin.
29 Mutta kun kuningas Salomol-
le ilmoitettiin: Jooab on paennut
Herran majaan ja on alttarin ää-
ressä, lähetti Salomo Benajan,
Joojadan pojan, sanoen: Mene
ja lyö hänet kuoliaaksi.
30 Benaja meni Herran majaan
ja sanoi hänelle: Näin käskee
kuningas: 'Tule ulos'. Mutta hän
vastasi: En, tässä minä kuolen.
Silloin Benaja palasi kertomaan
sitä kuninkaalle ja sanoi: Näin
Jooab puhui, ja näin hän vastasi
minulle.
31 Kuningas sanoi hänelle: Tee,
niinkuin hän on puhunut, lyö
hänet kuoliaaksi ja hautaa hä-
net, että poistaisit minusta ja
minun isäni perheestä sen viat-
toman veren, jonka Jooab on
vuodattanut.
32 Ja Herra antakoon hänen ve-
rensä tulla hänen oman päänsä
päälle, koska hän löi kuoliaaksi
kaksi miestä, jotka olivat häntä
hurskaammat ja paremmat, ja
tappoi heidät miekalla, minun
isäni Daavidin siitä mitään tie-
tämättä: Abnerin, Neerin pojan,
Israelin sotapäällikön, ja Amasan,
Jeterin pojan, Juudan sotapäälli-
kön.
33 Heidän verensä tulkoon Joo-
abin pään päälle ja hänen jälke-
läistensä pään päälle, iankaikki-
sesti. Mutta Daavidilla ja hänen
jälkeläisillään, hänen suvullansa
ja hänen valtaistuimellansa ol-
koon rauha Herralta iankaikki-
