Ensimmäinen Mooseksen kirja
114
hänelle, niinkuin hän oli mää-
rännyt heille:
13 hänen poikansa veivät hänet
Kanaanin maahan ja hautasivat
hänet Makpelan vainiolla olevaan
luolaan, jonka vainion Aabraham
oli ostanut perintöhaudaksi heet-
tiläiseltä Efronilta ja joka oli
itään päin Mamresta.
14 Senjälkeen kuin Joosef oli
haudannut isänsä, palasi hän
Egyptiin, hän ja hänen veljensä
sekä kaikki, jotka hänen kans-
saan olivat menneet hautaamaan
hänen isäänsä.
15 Mutta kun Joosefin veljet nä-
kivät, että heidän isänsä oli
kuollut, ajattelivat he: Ehkä Joo-
sef nyt alkaa vainota meitä ja
kostaa meille kaiken sen pahan,
mitä me olemme hänelle teh-
neet.
16 Niin he lähettivät Joosefille
tämän sanan: Isäsi käski ennen
kuolemaansa ja sanoi:
17 'Sanokaa Joosefille näin: Oi,
anna anteeksi veljiesi rikos ja
synti, sillä pahasti he ovat me-
netelleet sinua kohtaan.' Anna
siis isäsi Jumalan palvelijoille an-
teeksi heidän rikoksensa. Ja
Joosef itki kuullessaan nämä
heidän sanansa.
18 Sitten tulivat Joosefin veljet
itse, lankesivat maahan hänen
eteensä ja sanoivat: Katso, me
olemme sinun orjiasi!
19 Mutta Joosef vastasi heille:
Älkää peljätkö, olenko minä Ju-
malan sijassa?
20 Te tosin hankitsitte minua
vastaan pahaa, mutta Jumala on
kääntänyt sen hyväksi, että hän
saisi aikaan sen, mikä nyt on
tapahtunut, ja pitäisi hengissä
paljon kansaa.
21 Älkää siis peljätkö; minä elä-
tän teidät ja teidän vaimonne ja
lapsenne. Ja hän lohdutti ja
rauhoitti heitä.
22 Ja Joosef sekä hänen isänsä
perhe jäivät asumaan Egyptiin.
Ja Joosef eli sadan kymmenen
vuoden vanhaksi.
23 Ja Joosef sai nähdä Efraimin
lapsia kolmanteen polveen;
myöskin Maakirista, Manassen
pojasta, syntyi lapsia Joosefin
polville.
24 Niin Joosef sanoi veljilleen:
Minä kuolen, mutta Jumala pitää
huolen teistä ja johdattaa teidät
tästä maasta siihen maahan,
jonka hän valalla vannoen on
