JEREMIA
1639
I. Ammonin lapsia vastaan* sa-
noo Herra näin: eikö Israelilla
lapsia ole, eli eikö hänellä peril-
listä ole? Miksi siis Malkom
omistaa Gadin maan, ja hänen
kansansa asuu hänen kaupun-
geissansa?
2. Sentähden katso, aika tulee,
sanoo Herra, että minä annan
kuulla sotariekunan Ammonin
lasten Rabbatin ylitse, että sen
pitää yhdessä koossa autiona
oleman, ja kylinensä tulella pol-
tettaman; mutta Israelin pitää
omistaman heidät, joilta he ovat
omistetut olleet, sanoo Herra.
3. Valita, o Hesbon, sillä Ai on
kukistettu; huutakaat, te Rabban
kylät, ja pukekaat itsenne säk-
keihin, itkekäät ja juoskaat ym-
päri muureja; sillä Malkom vie-
dään vankina pois, pappeinsa ja
ruhtinastensa kanssa.
4. Mitä sinä röyhkeilet laaksois-
tas? Sinun laaksos ovat upote-
tut, sinä tottelematoin tytär, joka
luotat tavaroihis, (ja sanot sy-
dämessäs:) kuka tohtii tulla mi-
nun tyköni?
5. Katso, minä annan tulla pel-
von sinun päälles, sanoo Herra,
Herra Zebaot, kaikista niistä, jot-
ka asuvat sinun ympärilläs; niin
että te jokainen pitää ajettaman
pois toisensa tyköä, ja ei pidä
kenenkään karkureita kokooman.
6. Mutta sitte minä käännän
Ammonin lasten vankiuden, sa-
noo Herra.
7. II. Edomia vastaan* sanoo
Herra Zebaot näin: eikö tietoa
enään ole Temanissa? Eikö neu-
voa enään ole taitavilla? joko
heidän tietonsa loppui?
8. Paetkaat, palatkaat ja kätke-
käät teitänne syvälle, Te Deda-
nin asuvaiset; sillä minä annan
Esaulle tulla onnettomuuden,
hänen etsikkonsa ajan.
9. Viinan hakiat pitää tuleman
sinun päälles, joiden ei pidä mi-
tään sinulle jättämän jälkeensä;
ja varkaat pitää yöllä tuleman
sinun päälles, heidän pitää kyllä
varastaman.
10. Sillä minä olen paljastanut
Esaun, ja ilmoittanut hänen sa-
laisen paikkansa, niin ettei hän
taida itsiänsä kätkeä; hänen
siemenensä, hänen veljensä ja
hänen kylänsä miehet ovat hävi-
tetyt, niin ettei yhtään enään
ole.
11. Kuitenkin niiden, jotka jäävät
