TUOMARIEN KIRJA
5. Neljäntenä päivänä olivat he varhain ylhäällä, ja hän nousi ja tahtoi
matkaan lähteä, niin sanoi vaimon isä vävyllensä: vahvista sydämes
leivän palalla, ja menkäät sitte.
6. Ja he istuivat, söivät ja joivat toinen toisensa kanssa. Niin sanoi
vaimon isä hänelle: ole tässä yötä, ja iloita sydämes.
7. Mutta hän nousi vaeltamaan, vaan hänen appensa vaati häntä, että
hän oli siinä sen yön.
8. Viidentenä päivänä oli hän aamulla varhain ylhäällä vaeltamaan, ja
vaimon isä sanoi: virvoita sydämes, ja hän viivytti hänen siihen asti että
päivä kului, ja he söivät toinen toisensa kanssa.
9. Ja mies nousi lähtemään matkaan jalkavaimonsa ja palveliansa
kanssa, mutta hänen appensa, vaimon isä, sanoi hänelle: katsos, päivä
on kulunut ja ehtoo on käsissä, olkaat tässä yötä; katso, tässä on
sinulla oltava vielä nyt tämä päivä, ole tässä yö, että sydämes tulis
iloiseksi. Nouskaat aamulla varhain matkallenne ja matkustakaat
majoillenne.
10. Mutta ei mies ollut yötä, vaan nousi ja meni matkaansa, ja lähestyi
Jebusta, se on Jerusalem, ja kaksi hänen aasiansa kannattaen kuormaa,
ja hänen jalkavaimonsa hänen kanssansa.
11. Kuin he tulivat Jebukseen asti, oli päivä paljo kulunut, ja palvelia
sanoi isännällensä: poiketkaamme Jebusilaisten kaupunkiin ja olkaamme
yötä siinä.
12. Mutta hänen isäntänsä sanoi hänelle: en minä mene outoon
kaupunkiin, jotka ei ole Israelin lapsia; vaan käykäämme edespäin
Gibeaan asti.
13. Ja sanoi palveliallensa: käy vahvasti, että me johonkuhun paikkaan
tulisimme yötä pitämään, Gibeaan taikka Ramaan.
14. Ja he menivät ja vaelsivat, ja aurinko joutui heiltä kovin alas läsnä
Gibeaa, joka on BenJaminissa.
II. 15. Ja he menivät Gibeaan olemaan yötä. Kuin hän sinne tuli, istui hän
kaupungin kujalle; sillä ei siellä ollut yksikään, joka heidät otti yöksi
