TUOMARIEN KIRJA
V. 22. Ja hänen hiuksensa rupesivat taas kasvamaan, sittekuin hän
paljaaksi ajettiin.
23. Ja Philistealaisten päämiehet kokoontuivat suurta uhria tekemään
jumalallensa Dagonille ja iloitsemaan, ja sanoivat: meidän jumalamme
on antanut meille vihollisemme Simsonin käsiimme.
24. Ja kuin kansa näki hänen, kiittivät he jumalaansa, sanoen: meidän
jumalamme on antanut meille vihollisemme käsiimme, joka meidän
maakuntamme hävitti ja sangen monta meistä tappoi.
25. Kuin he juuri sydämestänsä iloitsivat, sanoivat he: kutsukaat Simson
soittamaan meidän eteemme. Ja he kutsuivat Simsonin vankihuoneesta,
ja hän soitti heidän edessänsä, ja he asettivat hänen pilarien välille.
26. Mutta Simson puhui palveliallensa, joka häntä kädestä talutti: anna
minun tarttua pilareihin, joiden päälle huone on vahvistettu, nojatakseni
niihin.
27. Ja huone oli täynnä miehiä ja vaimoja, ja Philistealaisten päämiehet
olivat kaikki siinä; ja oli myös katon päällä liki kolmetuhatta miestä ja
vaimoa, jotka katselivat Simsonin soittamista.
28. Mutta Simson huusi Herran tykö*, sanoen: Herra, Herra, muista
minua, ja vahvista minua Jumala ainoasti tällä haavalla, että minä
kahden minun silmäni tähden kostaisin yhden kerran Philistealaisille.
Hebr.11:32. Ja mitä minun pitää enempi sanoman? Sillä aika tulis
minulle lyhyeksi, jos minun pitäis luetteleman Gideonista*, ja Barakista+,
ja Simsonista§, ja Jephtasta**, ja Davidista++, ja Samuelista§§, ja
prophetaista,
29. Ja Simson tarttui kahteen keskimäiseen pilariin, joiden päälle huone
oli vahvistettu, ja nojasi niiden päälle, otti yhden oikiaan ja toisen
vasempaan käteensä.
30. Ja Simson sanoi: minun sieluni kuolkoon Philistealaisten kanssa. Ja
hän nojasi vahvasti niiden päälle; ja huone kaatui päämiesten ja kaiken
kansan päälle joka siinä oli, että ne, jotka hän tappoi kuollessansa,
