TUOMARIEN KIRJA
31. Mitä ikänä minun huoneeni ovesta kohtaa minua, kuin minä
rauhassa palajan Ammonin lapsilta, se pitää oleman Herran, ja (a) minä
uhraan sen polttouhriksi. (a) Toiset selittävät tämän lupauksen näin; eli
minä uhraan sen polttouhriksi.
32. Niin Jephta meni sotimaan Ammonin lapsia vastaan, ja Herra antoi
heidät hänen käsiinsä.
33. Ja hän löi heidät, Aroerista Minnitiin asti, kaksikymmentä kaupunkia,
ja Abelin viinamäkeen asti sangen suurella tapolla. Ja niin Ammonin
lapset alennettiin Israelin lasten edestä.
IV. 34. Kuin Jephta tuli huoneesensa Mitspaan, katso, niin hänen
tyttärensä kävi häntä vastaan kanteleilla ja hypyillä*; ja se oli ainoa
lapsi, eikä hänellä ollut yhtäkään muuta poikaa eli tytärtä.
II. 1 Sam.18:6. Mutta tapahtui, kuin he tulivat ja David palasi lyömästä
Philistealaista, että vaimot kaikista Israelin kaupungeista kävivät virsillä
ja hypyillä kuningas Saulia vastaan, harpuilla, ilolla ja kanteleilla.
35. Ja kuin hän näki hänen, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: ah, minun
tyttäreni, sinä painat alas ja sangen surulliseksi saatat minun; sillä minä
avasin suuni Herralle, ja en saa sitä ottaa takaperin.
36. Mutta hän vastasi: isäni, jos avasit suus Herralle, niin tee minun
kanssani niin kuin sinun suustas on lähtenyt, että Herra on kostanut
sinun vihollisilles, Ammonin lapsille.
37. Ja sanoi isällensä: tee se ainoastansa minulle, ettäs soisit minun
kaksi kuukautta mennä vuorelle ja itkeä minun neitsyyttäni tuttavain
piikain kanssa.
38. Hän sanoi: mene, ja laski hänen menemään kahdeksi kuukaudeksi;
niin meni hän tuttavain piikain kanssa, ja itki neitsyyttänsä vuorilla.
39. Ja kahden kuukauden perästä tuli hän isänsä tykö, ja hän täytti
lupauksensa hänestä niin kuin hän luvannut oli; ja ei hän tuntenut
miestä: ja se oli tapa (a) Israelissa. (a) Muutamat tulkitsevat; säätty.
40. Ja Israelin tyttäret menivät itkemään (a) joka vuosi Jephtan
